Ingrid Noll

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Maaliskuussa 2004 ilmestyi Ingrid Nollilta kolmas suomennettu dekkari Rakkaat vainajat
(Die Häupter meiner Lieben, 1993).
Kirja ilmestyi WSOY:n SaPo -sarjassa kuten aikaisemmatkin suomennokset.
Kukko on kuollut (1997) ja Apteekkari (1999).
Noll on loistava kirjailija.

Nollin kirjojen suomalainen kustantaja on WSOY.

Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset

Elämä

Saksalainen dekkarikirjailija Ingrid Noll on syntynyt 1935 Sanghaissa, Kiinassa.
Hän ryhtyi kirjoittamaan rikosromaaneja varttuneella iällä. Noll oli 55-vuotias vuonna 1991 kun hänen esikoisdekkarinsa Der Hahn ist tot ilmestyi. Se oli hirtehinen kertomus 52-vuotiaasta naisesta, joka yrittää valloittaa unelmiensa miehen ja murhaa kilpailijoitaan. Se herätti heti runsaasti huomiota ja saavutti nopeasti suurmenestyksen. Kirja pysyi bestsellerlistalla 35 viikkoa. Myös seuraavat teokset nousivat heti ilmestyttyään bestsellerlistoille. Ja jo esikoisteoksensa jälkeen Noll vakiinnutti paikkansa Saksan suosituimpana rikoskirjailijana. Nollin kirjoja on käänetty lukuisille kielille.
Esikoisteoksen jälkeen Noll on julkaissut kuusi dekkaria, joista on suomennettu esikoisteos nimellä Kukko on kuollut (1997), vuonna 1994 ilmestynyt Die Apothekerin (Apteekkari, 1999) ja tänä keväänä 2004 ilmestyi toinen dekkari Die Häupter meiner Lieben vuodelta 1993 nimellä Rakkaat vainajat. Kaikki kolme suomennosta ovat ilmestyneet WSOY:n SaPo -sarjassa . Hän on vastaansanomattoman taitava kertoja, jonka juonissa on agathamaista tiheyttä. Nollin teoksille on tyypillistä sinänsä normaalin, värittömän ja nuhteettoman kansalaisen valitseminen päähenkilöksi, joka ryhtyy muuttamaan tapahtumien kulkua murhaamalla. Noll kirjat ovat kolkkoja ja ironian läpitunkemia. Hänen tapansa käsitellä asioita on lakoninen, jopa tunteeton. Kirjailijalla on kyky rakentaa painajaismaisia tunnelmia hienovaraisesti. Kirjailijaa onkin verrattu mm. Patricia Highsmithiin ja Noll hyödyntääkin Highsmithin tekniikkaa, jossa lukija pannaan tuntemaan sympatiaa murhaavia päähenkilöitä kohtaan ja toivomaan, että he selviytyisivät teoistaan jäämättä kiinni ja voisivat jatkaa elämäänsä menestyksekkäästi. Nollin kerronta ei ole nin viileätä ja ankaraa kuin Highsmithillä, vaan ote on komediallisempi: sysimustan huumorin rinnalla on kepeämpiä farssimaisia sävyjä. Suomeksikin ilmestynyt Apteekkari on myös filmattu.    Noll on kertakaikkiaan omintakeinen ja loistava kirjoittaja ja hänen dekkareitaan voi suositella lämpimästi.
Keijo Kettunen on julkaissut hienon artikkelin Ingrid Nollista kirjassa
Murha ei tunne rajoja. Kirjaa löytyy ainakin kirjastsoista.

Teokset

Rikosromaanit

Der Hahn ist tot.   1991.   (suom. Kukko on kuollut, 1997).
Die Häupter meiner Lieben. 1993.   (suom. Rakkaat vainajat, 2004).
Die Apothekerin. 1994.   (suom. Apteekkari, 1999).
Kalt ist der Abendhaus. 1996.
Röslein rot. 1998.
Selige Witwen. 2001.
Rabenbrüder.   2003.
Falsche Zungen. 2004. (Stories)

Suomennokset

Kukko on kuollut.
Alkuteos: Der Hahn ist Tot, 1991. Suom. Oili Suominen.
WSOY 1997. (SaPo -sarja).
ISBN 951-0-21842-1 (sid.( (SaPo 417)

Vakuutusvirkailija, neiti Rosemarie Hirte näyttää harmaassa tweedhameessaan, beigessä silkkipuserossaan ja villatakissaan hyveellisyyden perikuvalta. Ei arvaisi, että hänen rinnassaan takoo rakastuneen nymfin villi sydän. Rosi on ollut kuuntelemassa opettaja Witold Engsternin runoesitelmää ja joutunut lämpimän eroottisen äänen lumoihin. Sen jälkeen kukaan ei voi Rosemarielle mitään, eivät vaimot eivät rakastajattaret eivätkä poliisit. Rosi ottaa omansa vaikka väkisin. Mustan huumorin täyttämä omintakeinen jännitysromaani on tekijänsä esikoisteos.

Apteekkari.
Alkuteos: Die Apothekerin, 1994. Suom. Oili Suominen.
WSOY 1999. - (SaPo -sarja).
ISBN 951-0-23346-3 (sid.)

Rosemarie Hirte on viidenkymmenenkahdeksan ja naimaton eikä hänellä käy liikoja vieraita. Siksi nuoremman naisen, Hella Moormannin, on helppo sairaalahuoneen hämärässä uskoutua naapurilleen kuin rippiäidille. Rosemarie Hirte saa kuulla, millainen murhaajan poltinmerkki Hella Moormanniin painettiin kaksitoistavuotiaana ja kuinka tämä toistuvasti on joutunut sopimattomiin seikkailuihin yrittäessään parantaa miesten sairaita sieluja.

Rakkaat vainajat.
Alkuteos: Die Häupter meiner Liebe, 1993. Suom. Oili Suominen.
WSOY 2004. (SaPo -sarja).
ISBN 951-0-29041-6 19 e. Ilm. 3/2004.

Kirjan "minä" toimii turistioppaana Toscanassa. Nainen on sulava ja sivistsynyt, hänestä pidetään. Vnha saksalaispariskunta suorastaan toivoo, että heillä olisi hänen kaltaisensa tytär. Eiväthän he tiedä oppaansa menneisyydestä. Mitä kaikkea sieltä löytyykään: valehtelua koulussa ja kotona, karkailua, kujakissamaista rötöstelyä ja lopulta vielä pahempia rikoksia. Kahden hieman vinksahtaneen nuoren naisen ystävyydestä kertova tarina puistattaa ja huvittaa lukijaa. Se on yhtä karvaan maukas kuin Ingrid Nollin aikaisemmatkin dekkarit Kukko on kuollut (1997) ja Apteekkari (1999).

Artikkeleita ja kirjallisuutta

Haasio, Ari: Ulkomaisia nykydekkarikirjaiijoita. 1.
BTJ Kirjastopalvelu 2000.

Kettunen, Keijo: Rakkaimpieni päät : Ingrid Nollin hirtehiset rikosdraamat.
Teoksessa: Murha ei tunne rajoja. Book Studio 1997.

Arvosteluja

Kukko on kuollut. WSOY 1997.
Ruumiin kultltuuri 1997:3. Raija Majamaa.

Apteekkari. WSOY 1999.
Helsingin Sanomat 25.6.99. Arv.: Keijo Kettunen
Etelä-Suomen Sanomat 5.10.99. Ilkka Düssel.
Ilkka 25.7.99 (30.11.99?). Ismo Loivamaa.
Kaleva 17.7.99. Timo Kukkola.
KS 28.8.99. Ulla Ekman-Salokangas.
Ruumiin kulttuuri 1999:3, s. 65. Outi Karemaa.

Rakkaat vainajat. WSOY 2004.
Ruumiin kullttuuri 2/2004. Risto Raitio.

Internet

Krimi-couch - Ingrid Noll.

Wikipedia - Ingrid Noll.