Elämä
Ross Macdonald, (oikealta nimeltään Kenneth Millar) on amerikkalainen rikoskirjailija, joka syntyi Los Gatosissa Kaliforniassa 13.12.1915 merikapteenin perheeseen.
Hän muutti jo aivan pienenä vanhempiensa kanssa Kanadaan Vancouveriin,missä isä John Millar toimi satamaluotsina. Isä jätti kuitenkin perheensä ja nelivuotias Kenneth muutti äitinsä kanssa toiselle puolelle Kanadaa, sukulaisten luokse. Lapsuudessaan hän asui ainakin viidessäkymmenessä asunnossa. "Se oli hyvä tausta kirjailijalle,
mutta ei millekään muulle ajateltavissa olevalle", on Macdonald sanonut. Äitinsä kuoltua hän matkusteli Euroopassa vuosina 1936 ja 1937. Macdonald opiskeli kirjallisuutta eri yliopistoissa Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Hän teki väitöskirjansa kirjailija Samuel Taylor Coleridgesta.
Vuonna 1938 hän avioitui Margaret Sturmin kanssa, joka on myös kuuluisa rikoskirjailija ja tunnetaan nimellä Margaret Millar.
Toisen maailmansodan jälkeen perhe muutti Kaliforniaan Santa Barbaraan, mihin
myös useimmat Macdonaldin rikosromaanit sijoittuvat. Ross Macdonald kuoli Santa Barbarassa 11.7.1983.
Macdonald julkaisi esikoisromaaninsa, vakoilujännärin The Dark Tunnel vuonna1944.
Hän käytti oikeata nimeään Kennet Millaria neljässä ensimmäisessä kirjassaan.
Viidennestä teoksesta vuonna 1949 ilmestyneestä ensimmäisestä Lew Archer -romaanista lähtien hän on käyttänyt kirjailijanimeä, koska ei halunnut kilpailla vaimonsa kanssa. Ensimmäisen Lew Archer -kirjan The Moving Target, 1949 (suom. Liikkuva maali, 1972) hän kirjoitti nimellä John Macdonald ja seuraavat kuusi romaania hän kirjoitti John Ross Macdonaldin nimellä. Vuonna 1956 lähtien hän otti käyttöön nimen Ross Macdonald. Macdonald kirjoitti kaikkiaan 24 romaania ja tunnetuin hänen romaanihenkilöistään on yksityisetsivä Lew Archer, joka ratkoo rikoksia kahdeksassatoista romaanissa. Lew Archer, jossa on paljon kirjailijan omia piirteitä, ei ole niinkään romanttinen rikostenratkoja kuin terävä ihmisten ja yhteiskunnan tarkkailija, joka erittelee tapahtumien syitä ja seurauksia.
Ross Macdonaldia pidetään usein Dashiell Hammettin ja Raymond Chandlerin perinteen etevimpänä jatkajana, mutta hän kasvoi kuitenkin merkittäväksi omaleimaiseksi tekijäksi, jonka romaanien psykologiset ja sosiologiset ulottuvuudet nostavat ne pitkälti tavanomaisten rikostarinoiden yläpuolelle. Macdonaldin teokset liikkyvat syvällä kalifornialaisen yhteiskunnan kerrostumissa. Niissä on rönsyilevä, monisäikeinen juoni, joka lopulta hahmottuu mielekkääksi kokonaisuudeksi. Macdonaldin kirjoitustyyli on ilmeikäs, vähäeleisen naseva.
Macdonaldin rikosromaaneissa kuvataan usein myötätuntoisesti köyhiä ja värillisiä, samoin nuoria, jotka heidän rikaat vanhempansa ovat hylänneet joko henkisesti tai fyysisesti. Hän kirjoittaa yhä uudestaan isien ja poikien, äitien ja poikien, tyttärien ja isien välisistä traumaattisista suhteista. Tarinoissa kuvataan poikia, jotka etsivät isäänsä, tyttäriä jotka karkaavat kotoa isää peläten. Macdonaldin tarinoissa syyllisyys kertautuu sukupolvien taakse, lapset kantavat mukanaan syyllisyyttä jonka alkuperää he eivät voi tietää eivätkä ymmärtää.
Rikoskirjailija Julian Symonsin mukaan Macdonaldin ensimmäiset omalla nimellä kirjoittamat kirjat ovat epätasaisia, mutta niissä näkyy se elävä kielikuvien käyttö joka alun alkaen kohotti hänen teoksensa esiin nimettömästä massasta. Blue City (1947) oli Symonsin mukaan paras hänen varhaisteoksistaan.
Ensimmäiset kuusi Lew Archer -tarinaa tapahtuvat aina Kaliforniassa, joskus sen rikkaalla julkisivulla ja usein sen likaisella takapihalla. Juonet ovat mutkikkaita ja ammuskelua paljon. Kirjat on kirjoitettu rehevästi, ja kirjailija on juopunut omasta kuvailutaidostaa, arvioi Symons, jonka mukaan Macdonaldin tuotanto myöhemmin muuttui suuresti. Muutoksen katsotaan alkaneen kirjasta The Galton Case vuonna
1959 (suom. Rouva Galtonin perillinen, 1981), jonka kirjailija on sanonut perustuvan
karkeasti omaan varhaiseen elämäänsä, mutta joka on muutettu ja yksinkertaistettu jonkinlaiseksi taruksi. Kirjailija käyttää nyt Archeria harkitusti, ei niinkään romanttisena ritarina kuin tarkkailijana tai joskus melkein rippi-isänä, jolle tunnerherkät tai haavoittuneet ihmiset purkat tarinoita menneisyydestään. Symonsin mukaan nämä myöhemmät teokset voidaan jälleen jakaa kahteen lajiin, kirjoihin joissa näkyy kiinnostus psykologiaa kohtaan mutta joissa silti käytetään rikoskertomuksen tekniikkaa ja toisiin joissa psykologia on tärkein tekijä ja arvoitus toisarvoinen.
Kaikki nämä myöhemmät teokset ovat Symonsin mielestä hyviä, mutta omien mieltymystensä perusteella hän haluaa mainita kirjat The Zebra-Striped Hearse, 1962 (suom. Harriet on iso tyttö, 1968) ja The Far Side of the Dollar, 1964 (suom. Dollarin nurja puoli, 1967 ja 1979) niistä jotka perustuvat ennen kaikkea arvoitusjuoneen ja kirjat The Underground Man, 1971 (suom. Takapiru, 1972) ja The Blue Hammer, 1976 (suom. Sininen syke, 1977 ja 1990) psykologisista romaaneista.
Julian Symonsin mukaan kovaksikeitetty rikoskertomus päättyy Rosmacdonaldiin.
Ross Macdonaldin tuotantoa on ilmestynyt suomeksi eri kustantajien toimesta.
Vuoteen 1985 saakka kustantajia olivat Gummerus, Tammi, WSOY ja suurimman osan
kustansi Otava. Vuonna 1985 ilmestynyt Tappotuomio oli viimeinen Otavan kustantama kirja ja sen jälkeen kustantamisesta on huolehtinut Book Studio, joka on julkaissut lähinnä Macdonaldin 50-luvun tuotantoa. Kaikki Macdonaldin romaanit paitsi ensimmäiset neljä Kenneth Millarin nimellä ilmestynyttä kirjaa on suomennettu.
Myös novelleja on suomennetty erilaisissa kokoelmissa. Niinpä käytännöllisesti katsoan Ross Macdonaldin tuotanto on melko hyvin suomalaisten lukijoiden saatavilla ja suomeksi. Upea tuotanto kaiken kaikkiaan, ja sitä voi suositella jokaiselle dekkarinharrastajalle, jos kirjailija ei vielä ole tuttu.
Palkintoja
Crime Writers Association: Golden Dagger -palkinto, 1965.
University of Michigan Outstanding Achievement -palkinto, 1972.
Mystery Writers of America Grand Master -palkinto, 1973.
Popular Culture Association Award of Excellence, 1973.
Private Eye Writers of America Life Achievement -palkinto, 1981.
Los Angeles Times Kirsch -palkinto, 1982.
Teokset
Rikosromaanit
Kenneth Millarin nimellä
The Dark Tunnel (Chet Gordon).
New York: Dodd Mead, 1944; nimellä I Die Slowly, New York: Lion, 1955.
Trouble Follows Me (Chet Gordon).
New York: Dodd Mead, 1946; nimellä Night Train, London: Lion, 1955.
Blue City.
New York: Knopf, 1947; London: Cassell, 1949. (suom. Blue city, 2009).
The Tree Roads.
New York: Knopf, 1948; London: Cassell, 1950.
John Macdonaldin nimellä
The Moving Target. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1949; London, Cassell, 1951;
Ilmestynyt myös nimellä Harper. New York: Pocket Books, 1966.
(suom. Liikkuva maali, 1972).
John Ross Macdonaldin nimellä
The Drowning Pool. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1950; John Macdonaldin nimellä, London: Cassell, 1952.
(suom. Kasvot vedessä, 1994).
The Way Some People Die. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1951; London: Cassell, 1953.
(suom. Kumma tapa kuolla, 1995).
The Ivory Grin. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1952; London: Cassell, 1953.
Nimellä Marked for Murder, New York: Pocket Books, 1953.
(suom. Huuleton hymy, 1975 ja 1983).
Meet Me at the Morgue. (Howard Cross)
New York: Knopf, 1953; nimellä Experience with Evil, London: Cassell, 1954.
(suom. Tavataan ruumishuoneella, 1997).
Find a Victim. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1954; London: Cassell, 1955.
(suom. Etsi uhrisi, 1973 ja 1989).
Ross Macdonaldin nimellä
The Barbarous Coast. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1956; John Ross Macdonaldin nimellä, Lonton: Cassell, 1957.
(suom. Barbaarirannikko, 1961 ja 1971).
The Doomsters. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1958; John Ross Macdonaldin nimellä, London: Cassell, 1958.
(suom. Tuomitsijat, 1996).
The Galton Case. (Lew Archer)
New York: Knoph, 1959; John Ross Macdonaldin nimellä, London: Cassell, 1960.
(suom. Rouva Galtonin perillinen, 1981).
The Ferguson Affair. (William Gunnarson)
New York: Knoph, 1960; London: Collins, 1961.
(suom. Fergusonin tapaus, 2000).
The Wycherly Woman. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1961; London: Collins, 1962.
(suom. Rikas tyttöparka, 1980 ja 1990).
The Zebra-Striped Hearse. (Lew Archer)
New York: Knopf, 1962; London, Collins, 1963.
(suom. Harriet on iso tyttö, 1968).
The Chill. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1964.
(suom. Tappotuomio, 1985).
The Far Side of the Dollar. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1965.
(suom. Dollarin nurja puoli, 1967 ja 1979).
Black Money. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1966.
(suom. Pimeää rahaa, 1963)
The Instant Enemy. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1968.
(suom. Hyvää käteistä rahaa, 1976).
The Goodbye Look. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1969.
(suom. Jäähyväiskatse, 1972).
The Underground Man. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1971.
(suom. Takapiru, 1972).
Sleeping Beauty. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1973.
(suom. Nukkuva kaunotar, 1974).
The Blue Hammer. (Lew Archer)
New York: Knopf, ja London: Collins, 1976.
(suom. Sininen syke, 1977 ja 1990).
Novellikokoelmat
The Name is Archer. (Kenneth Millarin nimellä). 1955.
(suom. Nimi on Archer, 1998).
Lew Archer, Private Investigator.
New York: Mysterious Press, 1977.
Sisältää kaikki novellit kirjasta The Name is Archer, ja lisäksi novellit
Midnight Blue ja The Sleeping Dog.
Muut julkaisut
On Crime Writing.
Santa Barbara: Capra Press, 1973.
"Down These Streets a Mean Man Must Go," Antaeus (New York), Spring-Summer 1977.
A Collection of Reviews. Northridge, California: Lord John Press, 1980.
Self-Portrait: Ceaselessly into the Past.
(omaelämäkerrallinen teos). Toim. Ralph Sipper. Santa Barbara, California:
Capra Press, 1981.
Great Stories of Suspense. New York: Knopf, 1974.
Suomennokset
Rikosromaanit
Barbaarirannikko.
The Barbarous Coast, 1956. Suom. Tapio Hiisivaara.
Otava 1961. - (Otavan taskuromaanit).
2. p. Otava 1971. - (Rautaiset kirjat ; 6).
Lew Archer oli vanha tekijä yksityisetsivänä. Hän huomasi pian, ettei kaikki ollut niin kuin piti Channel Clubin upean julkisivun takana. Kerhon vetonaula, ammattimainen uimahyppääjä ja kurvityttö Hester Campbell oli kadonnut. Ja yhä oli selvittämättä hänen edeltäjänsä Gabriellen järkyttävä kohtalo. Channel Clubin suuren uima-altaan ympärillä kierteli monta rumaa kalaa. Ensiksikin juttuun olivat sekaantuneet kerhon johtaja Bassett ja Hesterin aviomies George Wall, mutta pian Archer sai nähdä, että tutkimukset toivat esiin erittäin epämiellyttäviä miekkosia. Lew Archer osasi käytellä ampuma-aseita ja oikeaa suoraa - ja harvoin hän oli joutunut käyttämään taitojaan yhtä paljon kuin nyt.
Dollarin nurja puoli.
Alkuteos: The Far Side of the Dollar, 1964. Suom. Eero Raassina.
Gummerus 1967.
2. laitos. Otava 1979. - (Kolmen tähden sarja).
Suom. Jukka Kemppinen.
ISBN 951-1-04865-1 (sid.).
 
Lew Archer kutsutaan selvittämään eräässä sisäoppilaitoksessa sattunutta katoamistapausta. Koulun ei ole aivan tavallinen, jo ulkomuodoltaan se muistuttaa vankilaa. Pojat päätyvät kouluun nuorisotuomioistuimen kautta tai ei, riippuen perheen rahoista ja vaikutusvallasta. Tom Hillman on tuotu kouluun kuusi päivää sitten. Nyt hän on kadonnut. Kysymyksessä ei ole tavallinen karkumatka. Alkaa paljastua yllättäviä, laajalle ulottuvia murha- ja kiristysketjuja, jotka saavat Lew Archerinkin lähes kauhistumaan.
Harriet on iso tyttö.
Alkuteos: The Zebra-Striped Hearse, 1962. Suom. Risto Ahti.
Gummerus 1968.
Uusi p. ilmestynyt Uudessa Salama-sarjassa Book Studion kustantamana
vuonna 2002.
Rikas tyttö, Harriet Blackwell, palaa Meksikosta Valtoihin ja tuo miehen mukanaan menneäkseen naimisiin tämän kanssa. Mutta Harrietin isä, eversti Blackwell vastustaa raivokkaasti koko ajatusta. Hänen mielestään Harriet on rakastunut aivan väärään mieheen, ja jonka menneisyydessä tuntuu kaiken lisäksi olevan liian paljon epäselvää. Kun pari sitten katoaa, palkkaa eversti yksityisetsivän tutkimaan asiaa. Lew Archer ottaa hoitaakseen jutun. Hän alkaa tutkia miehen taustaa, josta kukaan ei tunnu oikein olevan selvillä. Matkustettuaan Meksikoon saa Archer yhtä ja toista mielenkiintoista tietoa. Kuten sen, että mies on esiintynyt ainakin kahdella nimellä, ja että ainakin toinen niistä on varmasti väärä, koska se kuuluu eräälle vastikään murhatulle miehelle, ja että mies on taiteilijan ominaisuudessa elänyt naisten kustannuksella. Lew Archerille yhteydet eri paikkojen ja ihmisten kesken alkavat vähitellen selvitä, ja niitä johdonmukaisesti seuraten hän etenee ongelmasta toiseen. Lopulta hämäräksi jää vain se, kuka on tehnyt ja tekee murhia, jotka jatkuvasti sekoittavat alkuperäiset kuviot. Kun kehä alkaa sitten sulkeutua, niin käy ilmeiseksi, ettei draamaattista loppuselvittelyä voida välttää...
Pimeää rahaa.
Alkuteos: Black Money, 1966. Suom. Risto Lehmusoksa.
Gummerus 1968.
Kaupunkiin on tullut vieras mies, jonka menneisyydestä yksi ja toinen halukas saamaan selvää. Sadan dollarin päiväpalkalla palveluksiaan myyvä norepatti, yksityisetsivä Lew Archer ryhtyy jäljittämään ranskalaiseksi itseään väittävän miehen edesottamuksia. Archerin palkannut monimiljoonikko on antanut ymmärtää, ettei hän pidä ajatuksesta, että Ginny, tyttö jonka hän haluaa itselleen, on joutumassa ranskalaisen valtaan. Ginnyn isän vuosia aikaisemmin tapahtunut itsemurha rupeaa askarruttamaan Archerin mieltä. Oliko tapaus ehkä sittenkin lavastettu murha? Juttua tuntevien vaiteliaisuus on epäilyttävää. Erityisen vaitelias on rouva Fablon, Ginnyn äiti. Hän pitää tärkeänä, että hänen tyttärensä seurustelee tulokkaan kanssa. Olihan Ginnyn isäkin ranskalainen. Rouva Fablon tuntuu olevan selvillä myös tulokkaan menneisyydestä, mutta on luvannut vaieta siitä. Sen hän kuitenkin sanoo, että mies on rikas ja poliittisesti tulenarka henkilö, eikä Archerin pitäisi sekaantua juttuun sen enempää. Lew Archer jatkaa kuitenkin tutkimuksiaan nuoren miljonäärin laskuun. Uudet henkilöt muodostuvat tärkeiksi uusia 'onnettomuuksia' selvitettäessä. Tohtori Sylvesterin hermostuneisuus, velkojaan karhuava gangsteri, harrastelijakiristäjä, jolle mikään ei onnistu sekä erään professorin merkilliset pyrkimykset rahan ansaitsemiseen saavat riepotettua Archeria osin väärille jäljille. Mutta runnottuaan mutkat vauhdilla suoriksi, Lew löytää itsensä vähemmän miellyttävästä tilanteesta. Näyttää siltä, että jonkun on vielä kuoltava ennen kuin juttu selviää. Mutta Lew ei aio olla se henkilö, joka uhrataan ratkaisun löytyessä.
Jäähyväiskatse.
Alkuteos: The Goodbye Look, 1969. Suom. Kalevi Tammisto.
Tammi 1972.
ISBN 951-30-2141-6
2. p. 1972.
Lew Archer luuli aluksi juttua melko yksinkertaiseksi. Arvottomia kirjeitä sisältävän kultarasian katoaminen Larry ja Irene Chalmersin talosta ei nyt voinut maailmoja kaataa - niin upporikkaita kuin Chalmersit olivat. Mutta mitä enemmän Lew Archer juttua tutkii, sitä sekavammaksi jse käy. Asteittain paljastuu rikosten ketju, jossa kuolema, kiristys ja epätoivoisesti varjellut salaisuudet piirtävät synkkää jälkeään kauas vuosien taakse.
Liikkuva maali.
Alkuteos: The Moving target, 1949. Suom. Veijo Laurila.
Otava 1972. - (Rautaiset kirjat ; 9).
Siirsin vartaloni painopistettä tuolissa. Vetäessäni jalkojani taaksepäin puhuin nopeasti.
"Jos päästät Sampsonin, minä takaan etten puhu tästä kenellekään. Toisten suhteen sinun on otettava riski. Ihmisryöstö on kuten muutkin liikeyritykset: on otettava riski."
"Minä otan riskin", hän sanoi, "mutta en sinun kohdallasi."
Hänen jäykkä kätensä kohosi, ja pistooli sen päässä oli kuin ontto sininen sormi. Olin puoliksi pois tuolista kun ase laukesi...
Raha haisee kauas, ja satatuhatta dollaria - pieninä seteleinä - panee liikkeelle monenlaista yrittäjää. Jo jutun alussa Lew Archer, yksityisetsivä, aavisti ikävyyksiä. Niitä tuli: viisi murhaa.
Takapiru.
Alkuteos: The Underground Man, 1971. Suom. Jussi Nousiainen.
Otava 1972.
Hänen silmänsä kohtasivat katseeni, kylminä kuin huurteiset ikkunaruudut. 'Hän on puolikuollut', nainen sanoi, 'minä vain lopetin hänen kärsimyksensä'. Hänen nyrkkiin pusertunut oikea kätensä toisti pakonomaisesti pistoliikkeen. 'Tekisin samoin kuolevalle eläimelle'.
Karmaisevan jännittäviä hetkiä tässä Ross Macdonaldin uudessa romaanissa, jonka tapahtumat sijoittuvat Etelä-Kaliforniaan, sen rikkaiden ylelliseen elinympäristöön.
Etsi uhrisi.
Alkuteos: Find a Victim, 1954. Suom. Jyrki Lindström.
Otava 1973.
ISBN 951-1-00663-0 (sid.)
2. p. Otava 1989. - (Crime Club)
ISBN 951-1-10632-5 (sid.).
 
Tällä kertaa pystyyn pääseminen vei häneltä aikaa. Hänen jalkansa laahautuivat kuihtuneessa ruohossa. Olisin voinut tehdä hänestä selvän. Sen sijaan sidoin hänen käsivartensa kylkiä vasten, sillä hän oli saanut päihinsä ja lisäksi nainen huusi takanani:"Lopettakaa! Teidän pitää lopettaa se!". Pitelin häntä niin ettei hän saanut liikautetuksikaan käsivarsiaan. Hänen kasvonsa olivat kuin kuolleenkallo, jonka ylle oli kiristetty pergamentti. Ohimon arpi henkui ja sykki punaisena. Kun hän riuhtoi päästäkseen irti, minun vereni juoksi ja sekoittui hänen vereensä, ja ensi kerrran koko tappelun aikana ajattelin selkeän ajatuksen. Jompikumpi meistä tappaisi toisen...
Yksityisetsivä Lew Archer on joutunut keskelle tosi monimutkaista rikosjuttua - lukija saa elää hänen seurassaan jälleen karmaisevan jännittäviä hetkiä.
Nukkuva kaunotar.
Alkuteos: The Sleeping Beauty, 1973. Suom. Jyrki Lindström.
Otava 1974. - (Kolmen tähden sarja).
ISBN 951-1-01295-9
Huuleton hymy.
Alkuteos: The Ivory Grin, 1952. Suom. Petteri Suvanto.
Otava 1975. - (Kolmen tähden sarja).
ISBN 951-1-02150-8 (sid.)
ISBN 951-1-02149-4 (nid.)
2. p. ilm. 1983 Otavan Salamanteri -sarjassa.
Lew ARcher ei pidä alkuunkaan hänelle tarjotusta hommasta, tai oikeammin hän ei pidä naiseta, joka palkkaa hänet etsimään muka varkaaksi osoittautunutta entistä kotiapulaistaan Lucy Championia. Mutta homma on homma. Archer jäljittää Lucya Bella Cityyn - kaupunkiin, jossa on paljon mätää. Nyt hän ei enää epäile. Hän on varma, ettei hänelle ole kerrottu läheskään kaikkea, mitä juttuun liittyy.
Tutkimukset vievät Archerin kuumiin ja pölyisiin kapakoihin, panttikonttoreihin ja vuokrataloihin sekä mustien ja meksikolaisten asuttamille köyhälistökaduille. Hän kohtaa vaarallisia tyyppejä ja jäljittää heitä perille asti - kunnes vastassa on kuoleman huuleton hymy.
Hyvää käteistä rahaa.
Alkuteos: The Instant Enemy, 1968. Suom. Petteri Suvanto.
Otava 1976. - (Kolmen tähden sarja).
ISBN 951-1-02498-1 (nid.).
Sebastianin perheen seitsemäntoistavuotias tytär Sandy on tietymättömissä. Samoin Keith Sebastianin haulikko. Lew Archer kutsutaan hätään. Vanhempien vastaukset ovat hieman vältteleviä, mutta yhteen ääneen he syyttelevät Sandyn poikaystävää, jota eivät hyväksy. Lew Archerin tutkimukset johtavat kuitenkin perin outoihin asiayhteyksiin, joiden paljasatamisen hän saa maksaa katkerasti.
Sininen syke.
Alkuteos: The Blue Hammer, 1976. Suom. Erkki Hakala.
WSOY 1977.
ISBN 951-0-08162-0 (sid.).
2. p. 1990. - (Best seller -sarja).
ISBN 951-0-16209-4 (nid.).
Sininen syke on Macdonaldin parasta tuotantoa: tiukka ja yllätyksellinen romaani rikkaitten ihmisten Kaliforniasta. Yksityisetsivä Lew Archer pestataan tutkimaan arvokkaan maalauksen katoamista. Tavallisena taidevarkautena alkanut juttu paisuu muutamassa hetkessä yli äyräiden, sieppaa pyörteisiinsä ihmisvirtoja, kokonaisia sukukuntien historioita. Kaksi taidekauppiasta löydetään surmattuina, vuosikymmenten takaa paljastuu nuoren miehen murha ja taidemaalarin outo katoaminen. Syyllisyyden verho lähtee repeytymään: se järisyttää rikkaitten kalifornialaistalojen marmorifasadeja ja kunniallisuuden kulisseja, se rikkoo rahalla ostetun rauhan ja sysää lopulta kuolleetkin ylös haudoistaan.
Rouva Galtonin perillinen.
Alkuteos: The Galton Case, 1959. Suom. Esko Hamilo.
Otava 1981. ISBN 951-1-06384-7 (sid.).
Rouva Galton on itsepäinen vanha nainen, sairas - ja hyvin rikas. Hänelle on tehtävä mieliksi, vakuuttavat yhteen ääneen niin rouva Galtonin lakimies kuin lääkäri. Rouva Galtonin pojan Anthonyn katoamisesta on kulunut kaksikymmentä vuotta. Todennäköisimmin hän on kuollut, mutta nyt rouva Galton haluaa, että hänet on yritettävä löytää. Yksityisetsivä Lew Archer suotuu ottamaan jutun hoitaakseen. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä hän pääsee kadonneen perillisen jäljille - ja lytää myös tämän pojan. Siis onnellinen loppu. Vai onko? Lew Archer on mies, joka tunee ja ajattelee yhtä tehokkaasti kuin toimiikin. Nytkin hän saa selville paljon enemmän kuin sopumukseen kuului. Galtonin perintöä on pitkään piirittänyt monta kovanaamaa, ja verkko on kudottu pitäväksi...
Rikas tyttöparka.
Alkuteos: The Wycherly Woman, 1961. Suom. Erkki Jukarainen.
Otava 1980.
ISBN 951-1-05944-0 (sid.)
2. p. 1990 Otavan (Crime Club )
ISBN 951-1-11219-8 (sid.).
 
Hänen nimensä oli Phoebe Wycherly. HÄn oli kahdenkymmenenyhden. Viimeksi hänet oli nähty elossa kolme kuukautta sitten San Franciscon satamassa saattamassa miljoonääri-isäänsä. Sen jälkeen ei mitään.
Wycherly palkkaa Lew Archerin etsimään Phoebea, mutta asettaa mahdottoman ehdon. Archer ei saa ottaa yhteyttä tytön äitiin. Archer tottelee - ainakin alkuun. Hän puhuttaa sukulaisia, perheystäviä ja opiskelutovereita, mutta ennen pitkää jäljet johtavat kauas näistä kunniallisista piireistä. Suoraan alas rikosten maailmaan.
Tappotuomio.
Alkuteos: The Chill, 1964. Suom. Esko Hamilo.
Otava 1985.
ISBN 951-1-08221-3 (sid.)
Lew Archer tutkii nuoren rakkauden draamaa ja löytää murhien sarjan, joka alkaa kaukaa menneisyydestä. Poika näytti niin puhtoisen perusamerikkalaiselta jenkkitukkineen kaikkineen, että Archer suostui kuulemaan hänen huoliaan: vaimo oli kadonnut, tarkemmin sanottuna vastavihitty nuorikko, eikä Alex käsittänyt miksi. Lew Archerin käsitys ihmisistä ja etenkin kalifornialaisten avioliitoista oli lähinnä kyyninen, mutta poika oli tosiaan hädissään. Kyseessä oli tyypillinen opiskelija-avioliitto - naimisiin mentiin kuuden viikon tuttavuuden jälkeen. Dolly oli sanonut olevansa orpo, mutta Alexilla oli epäilyksiä. Olikohan Dollyn sukunimi edes McGee?
No, Lew Archer lupasi katsella ja kuulostella. Ja ennen kuin hän arvasikaan, kyseessä oli murhajuttu. Tuorein ruumis löytyi Dollyn jäljiltä, mutta murhien sarja ulottui kahdenkymmenen vuoden taa, aikaan jolloin Dolly ei ollut syntynytkään. Ja rakkaudesta oli kysymys - rakkaudesta, joka on ahnasta ja omistavaa eikä kaihda tappotuomiotakaan päämääräänsä päästäkseen.
Kasvot vedessä.
Alkuteos: The Drowning Pool, 1950. Suom. Jorma-Veikko Sappinen.
Book Studio 1994. - (Crime Noir).
ISBN 951-611-687-6 (nid.).
Poika oli polvillaan kuunvalossa. "He tappoivat hänet, herra Arvher. He ampuivat hänet ja sytyttivät sitten tuleen." Lew Archer, monissa liemissä keitetty kovapintainen yksityisetsivä, on yhtä ymmällään kun poikakin. Itse asiasa hän on ollut ymmällään siitä saakka, kun tapasi ensi kerran Slocumin perheen. Epätoivoinen äiti, pateettisen pröystäilevä tyhjäntoimittaja-isä, liian nopeasti aikuistunut teini-ikäinen tytär muodostavat trion, jonka jäljillä kuolema ja korruptio tuntuvat viihtyvän mainiosti. Konseptit ovat seota: ketä Archer puolustaa keneltä?
Kumma tapa kuolla.
Alkuteos: The Way Some People Die, 1951. Suom. Jorma-Veikko Sappinen.
Book Studio 1995. - (Crime Noir).
ISBN 951-611-707-4 (nid.)
Pacific Pointista oli vain tunnin venematka Meksikoon. Kun Lew Archer käveli pitkin aurinkoista rantakatua, hänen ei ollut vaikea arvata miksi eräs tietty vene oli yhtäkkiä päättänyt lähteä kalastelemaan eteläisille vesille - ja miksi se ei koskaan palannut. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan käsittänyt: miksei nainen ollut veneessä mukana? Hän oli kuitenkin koko jutun avaintekijä, se joka taitavimmin pelasi omaan pussiinsa. Juttu oli enemmän kuin mutkikas...
Tuomitsijat.
Alkuteos: The Doomsters, 1958. Suom. Jorma-Veikko Sappinen.
Book Studio 1996. - (Crime Noir).
ISBN 951-611-777-5 (nid.)
Senaattori Hallmanin perhettä on alkanut vaivata huono onni. Ensin äiti kuolee epäselvissä olosuhteissa, sitten tuoni korjaa senaattorin itsensä ja pian sen jälkeen perheen toinen poika joutuu mielisairaalaan lukkojen taa ja kaikki tämä on vasta alkua. Ehkä rouva Hallman oli aikoinaan oikeassa sanoessaan, että koko perhe on tuhon oma, sillä kun on vastassaan ylivoimaiset Tuomitsijat. Yksityisetsivä Lew Archer ei usko sen paremmin kohtaloon kuin Tuomitsijoihinkaan vaan arvelee, että kaiken takana on paljon maanläheisempi syy, joku joka ei lepää ennen kuin häneltä loppuvat Hallmanit joita murhata.
Tavataan ruumishuoneella.
Alkuteos: Meet me at the Morgue, 1953. Suom. Jorma-Veikko Sappinen.
Book Studio 1997. - (Jännityksen mestarit ; 99).
ISBN 951-611-873-9 (nid.).
Rikkaan Abel Johnsonin Jamie-poika kidnapataan ja hänestä vaaditaan 50 000 dollarin lunnaita. Lunnaskirjeessä ei ole allekirjoitusta, mutta kaikki ovat vakuuttuneita, että ryöstäjä on perheen autonkuljettaja Fred Miner. Ehdonalaisenvalvoja Howard Cross ei ole kuitenkaan samaa mieltä. Hän lähtee kiihkeästi ajamaan takaa totuutta ja joutuu seuraamaan rikollisen jälkiä muihin kaupunkeihin, menneisyyteen ja ihmismielen synkimpiin syövereihin. Viimein totuus valkenee niin yllättävänä, että se on isku vastan kaikkien kasvoja.
Nimi on Archer.
Alkuteos: The Name is Archer, 1955. Suom. Renne Nikupaavola.
Book Studio 1998. - (Jännityksen mestarit ; 104).
ISBN 951-611-911-5 (nid.)
Tällä kertaa Lew Archerilla on ratkaistavanaan kuusi mutkikasta juttua, tapauksia jotka tekivät hänestä legendan. Sisältää seuraavat novellit: Nainen kateissa (Find the Woman, 1946), Tyttö hukassa (Gone Girl, 1953), Parrakas nainen (The Bearned Lady, 1948), Itsemurha (The Suicide, 1953), Katinkultakutri (Guilt-Edged Blonde, 1954) ja Joron jäljillä (Wild Goose Chase, 1954).
Fergusonin tapaus.
Alkuteos: The Ferguson Affair, 1960. Suom. Heikki Kaskimies.
Book Studio 2000. - (Jännityksen mestarit ; 117).
ISBN 951-612-018-0 (sid.)
ISBN 951-612-003-2 (nid.).
Nuori juristi Bill Gunnarson ajautuu elämänsä juttuun puolivahingossa: hän saa osavaltion toimesta puolustettavakseen sairaanhoitajan, josta syytetään varastetun tavaran myynnistä. Rutiinikeikalta vaikuttaneesta toimeksiannosta sukeutuu varsinainen rikosvyyhti, johon on sotkeutunut niin Hollywoodin isokenkäisiä kuin viranomaisiakin. Kun juttu lopulta selviää, Gunnarsonkin järkyttyy kun totuus tulee ilmi...muista puhumattakaan. Tässä kirjassa ei seikkaile tuttu yksityisetsivä Lew Archer. Erinomainen kirja. Mestarin työtä.
Valheen pitkät jäljet.
Alkuteos: The Tree Roads, 1948. Suom. Tarmo Haarala.
Book Studio 2001. (Jännityksen mestarit ; 133).
ISBN 951-20-6024-8 (nid.) 59,-. Ilmestyy 1/2002.
Lorraine oli kaunotar - kaikkien miesten mielestä - ja sellaisena luutnantti Bret Taylor hänet halusin muistaa. Bret oli viinanhuuruisella lomallaan kosinut häntä, ja tyttö oli vastannut myöntävästi. Mutta nyt Lorraine oli kuollut, kuollut kuin kivi, eikä hänen kauneudestaan ollut mitään jäljellä. Bret päätti löytää murhaajan, vaatipa se mitä tahansa. Ase taskussaan hän lähtee epätoivoiselle kostoretkelleen...
Ross Macdonald on loistava kirjoittaja, ja on hienoa, että hänen vielä suomentamattomia kirjojaan saadaan suomeksi. Kirja on alunperin ilmestynyt Kenneth Millarin nimellä vuonna 1948.
Blue city : likainen kaupunki.
Alkuteos: Blue City, 1947. Suom. Jorma-Veikko Sappinen.
Bookkari 2009.
ISBN 978-951-612-058-7 (sid.) 28 e. Ilm. 9/2009.
Johnny Winter palaa armeijasta kotikaupunkiinsa, vain kuullakseen että hänen isänsä on kuollut, murhattu. Isä on ollut läpeensä korruptoituneen kaupungin napa, ja murha on nopeasti siirretty ratkaisemattomien tapausten joukkoon. Kun Johnny alkaa tutkia isänsä kuolemaa, hän huomaa, että likainen peli hallitsee koko kaupungin toimintaa ja että hänen isänsä kuoleman jälkeen kaikki jäljet johtavat yhteen hahmoon, mieheen, joka pitelee kaikkia lankoja käsissään kuin hämähäkki verkkonsa keskellä.
Ross Macdonaldin Blue City on ilmestynyt alunperin hänen oikealla nimellään Kenneth Millar ja on hänen kolmas romaaninsa.
Hienoa, että saadaan suomeksi vielä suomentamattomia Ross Macdonaldin dekkareita.
Novelleja
Kadonnut kaunotar.
(Gone Girl, 1953). Suom. Olli-Pekka Rönn ja Marja Hilden.
Ilmestynyt teoksessa: Seitsemän kuolemansyntiä.
Viihdeviikarit 1985. - (Jännityksen mestarit ; 10).
Ilmestynyt myös nimellä: Tyttö hukassa.
Teoksessa: Nimeni on Archer.
Tyttö pulassa.
Suom. Heikki Rüster.
Ilmestynyt teoksessa: Kuusi parasta.
Alkuteos: Ellery Queen, The Giants of Mystery.
Viihdeviikarit 1988. (Jännityksen mestarit ; 20.
ISBN 951-611-178-5 (nid.)
Yö on rakkauden aikaa.
(Midnight Blue, 1960). Suom. Raija Nikko ja Esko Paappa.
Ilmestynyt teoksessa: Maailman tunnetuimmat jännärit (syyskuu).
Alkuteos: Ellery Queen's Mystery Magazine.
Jännärit n:o 2/1971.
Epäilyksen alainen vaaleaverikkö.
(Guilt-Edged Blonde, 1954). Suom. Heikki Sarkkila.
Ilmestynyt teoksessa: Pimeän kujan kulkijat : Legendaariset yksityisetsivät.
Book Studio 1992. (Collector Antologia). ISBN 951-611-487-3 (nid.)
Ilmestynyt myös nimellä: Katinkultakutri.
Teoksessa Nimeni on Archer.
Kadonnut neito.
(Find the Woman, 1946). Suom. Reijo Kalvas.
Ilmestynyt teoksessa: Murhaava Hollywood. (Hollywood Kills).
Book Studio 1995. ISBN 951-611-693-0 (nid.).
Ilmestynyt myös nimellä: Nainen kateissa.
Teoksessa Nimeni on Archer.
Parrakas nainen. (The Bearned Lady, 1948).
Ilmestynyt teoksessa Nimeni on Archer.
Itsemurha. (The Suicide, 1953).
Ilmestynyt teoksessa Nimeni on Archer.
Joron jäljillä. (Wild Goose Chase, 1954).
Ilmestynyt teoksessa Nimeni on Archer.
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Bruccoli, Matthew J.: Ross Macdonald/Kenneth Millar :
Descriptive Bibliography.
Pittsburg: University of Pittsburgh Press, 1983.
Bruccoli, Matthew J.: Ross Macdonald.
Orlando, Florida: Harcout, Brace, Jovanovich, 1984.
Ekholm, Kai-Haasio, Ari: 100 parasta dekkaria.
Things to Come 1994.
Geherin, David: The American Private Eye. 1985.
Haut, Woody: Neon Noir : Contemporary American Crime Fiction.
London: Serpent's Tail, 1999. s. 15-18.
Kukkola, Timo: Dekkaristin käsikirja.
Crime Corporation 2. uud. l. 1997.
Kukkola, Timo: Sherlock Holmes & Co.
Suomen dekkariseura 1985.
Mahan, Jeffrey Howard: A Long Way from Solving That One: Psycho, Social
and Ethical Implications of Ross Macdonald's Lew Archer Tales.
Lanham: University Press of America, 1990.
Nolan, Tom: Ross Macdonald : The Life of a Mystery Writer.
Introduction by Sue Grafton.
New York: Scribner, 1999.
Salovaara, Kyösti: Ross Macdonaldista hieno artikkeli. Helsingin Sanomat 16.9.1979.
Salovaara, Kyösti: Kadonnutta aikaa etsimässä- Chadler, Macdonald.
Teoksessa: K. Ekholm&J. Parkkinen (toim.) Pidättekö dekkareista.
Kirjastopalvelu 1985.
Salovaara, Kyösti: Mies nimeltä Ross Macdonald.
Ruumiin kulttuuri 1984:2.
Salovaara, Kyösti: Näkemiin menneisyys.
Ruumiin kullttuuri 1985:1.
Schopen, Bernard A.: Ross Macdonald.
Boston: Twayne, 1990.
Sipper, Ralph B.: Inward Journey: Reflections on Ross Macdonald by 25 of America*s Most Distinguished Authors.
New York: The Mysterious Press, 1984.
Speir, J.: Ross Macdonald.
New York: Ungar, 1978.
St. James Guide to Crime & Mystery Writers.
St. James Press, 1996.
Symons, Julian: Murha! Murha!
WSOY 1986.
Weinkauf, Mary S.: Hard-Boiled Heretic : The Lew Archer Novels of
Ross Macdonald.
San Bernardino: Brownstone Books, 1994.
Wolfe, P.: Dreamers Who Live Their Dreams : The World of Ross Macdonald' Novels.
Ohio: Popular Press, 1976.
Arvosteluja
Tappotuomio. Otava 1985.
Ruumiin kulttuuri 1985:2. Risto Raitio.
Etsi uhrisi. Otava 1989.
Ruumiin kullttuuri 1989:3. Heikki Kaskimies.
Kasvot vedessä. Book Studio 1994.
Ruumiin kullttuuri 1994:4. Antti Alanen.
Kumma tapa kuolla. Book Studio 1995.
Ruumiin kullttuuri 1995:3. Heikki Kaskimies.
Tuomitsijat. Book Studio 1996.
Ruumiin kulttuuri 1996:3. Kyösti Salovaara.
Tavataan ruumishuoneella. Book Studio 1997.
Ruumiin kulttuuri 1997:3. Pertti Vuorinen.
Fergusonin tapaus. Book Studio 2000.
Pohjolan Sanomat 20.7.2000. Hannu Sarrala.
Helsingin Sanomat 15.11.2000. Keijo Kettunen.
Ruumiin kulttuuri 2000:2. Sampo Kraft.
Internet
January Magazine - Ross Macdonald Tribute
Pegasos - Ross Macdonald
Stop! You're Killing me! - Ross Macdonald
Wikipedia - Ross Macdonald .
Margaret Millar DekkariNetissä |
