Paul-Erik Haataja |
Elämä |  Sanojen aika - Paul-Erik Haataja
|
| Elämä Paul-Erik Haataja on syntynyt 1944 Kiuruvedellä. Parikymmentä vuotta hän on työskennellyt OTK:n keskuslaboratoriossa, mutta on nykyään vapaa kirjailija. Hän on toiminut myös valokuvaajana. Haataja on kirjoittanut kaikkiaan 11 rikosromaania, joissa useassa on päähenkilönä on ylipainoinen ja sydänvikainen komisario Tammelin. Haatajan ensimmäisen rikosromaani Nuori, kaunis ja kuollut ilmestyi vuonna 1984 ja viimeisin ja 11. romaani Vaarojen mailla ilmestyi syksyllä 2000. Ensimmäiset kymmenen romaania ilmestyivät tiuhaan tahtiin, melkein kirja ja vuosi, mutta viimeistä edellisestä kirjasta Rosvo ja poliisi on kulunut jo neljä vuotta. Vuonna 1987 ilmestynyt Häkkilinnut sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon ja siitä on tehty myös TV-elokuva. Hänen kuvaamansa ihmiset ovat uskottavia ja sympaattisia suomalaisia perusihmisiä. Poliisit ovat myös tavallisia ihmisiä inhimillisine heikkouksineen, eivät mitään supersankareita. Vaikka Haataja kuvaa hienosti Helsinkiä ja sen katuja ja lähiöitä, niin hän osaa kuvata myös maaseutua ja luontoa ja myös maaseudun ihmisiä. Kirjoissa Metsän piilossa (1995) ja uusimmassa Vaarojen mailla hän kertoo maaseudusta, luontoaktivisteista, ekoterroristeista. Haatajan kirjoille onkin ominaista letkeä huumori ja yhteiskunnallinen ote. Paul-Erik Haataja on ehdottomasti parhaasta päästä suomalaisia dekkaristeja. Palkintoja Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinto 1988 kirjasta Häkkilinnut, 1987. Teokset Rikosromaanit Nuori, kaunis ja kuollut. Tammi 1984. ISBN 951-30-60188-4 (sid.) (Tammelin).  Tapion loma alkaa hiukan luultua aikaisemmin ja niin hän ehtii nähdä, kuinka Raili vie asuntoonsa ties minkä miehen. Se koskee vaikkeivät he Railin kanssa mitään sitovaa olleet sopineetkaan. Mieli kipeänä Tapio jää kuljeksimaan Kallion katuja ja päätyy kävelemään Karinin perässä. Karinin koko asu, olemus ja tapa askeltaa tuntuvat kutsuvan siihen, mutta jTapio ei kyllä olisi totellut kutsua mikäli olisi arvannut, mitä kaikkea tuon upearunkoisen tytön katselusta seuraisi. Murhasta hänet olisi tuomittu, ellei Armas Tammelin, sydäninfarktin melkein sairaseläkkeelle paiskaama rikostutkija, olisi ollut itsepintainen ja luottanut intuitioon. Lähtö ilman jäähyväisiä. Tammi 1985. ISBN 951-30-6372-0 (sid.) (Tammelin). Oli kurainen syksy. Pitäjänmäne teollisuusalueella, Helsingin ja Espoon rajalla mies tekee lähtöä. Yksin yöllisessä konttorissa, selvittää papereitaan ja menneisyyttään, allekirjoittaa eroanomuksensa. Hän ei tiedä, että näistä hyvästittömistä jäähyväisistä on tulossa suunniteltua lopullisemmat. Lähtö on lähellä ja se on raju. Tammelin saa jutun hoitaakseen, Tammelin ja hänen osastonsa. Pihalla on ruumis jossa on kaksitoista teräaseen pistoa. Yövartija oli nähnyt kierroksellaan valon palavan miehen huoneessa ja miehen auton pihalla. Nyt auto on tiessään. Tummanharmaa Saab ysisatanen. Siitä on lähdettävä. Syksyyn. Hyrrä. Tammi 1986. ISBN 951-30-6416-6 (sid.) (Tammelin). Uusi pokkaripainos 2007.  Alkoholisoitunut pyylevöitynyt portsari on ammuttu kotinsa ovelle Tarkk'ampujankadulla keväisenä yönä, vähäinen jobbari ja alaikäisten tyttöjen vokottelija. Tutkimukset johtavat komisario Tammelinin helsinkiläisten pikkurikosllisten maailmaan, varastetun tavaran kätkijöiden, hashiskauppiaiden ja ties minkä irtoporukan pariin. Monet asiat tuntuvat jotenkin epämääräisesti liittyvän portsarin murhaan, mutta kerran toisensa jälkeen tutkimukset ajautuvat umpikujaan. Hyrrä pyörii. Ja kiirettä on pidettävä koska portsarin murha ei jää ainoaksi, jollakin on hampaankolossa paljon. Mutta kiireenkin keskelle mahtuu kaikenmoista, Tammelin ehtii miettiä valokuvausta ja käydä linturetkillä, ruma jättiläismäinen poliisi Sulo Miettinen menettää poikuutensa 28 vuoden, 10 kuukauden ja 5 vuorokauden ikäisenä. Häkkilinnut. Tammi 1987. ISBN 951-30-6836-6 (sid.) (Tammelin). 4. p. uutena pokkaripainoksena 2007.  Petri ja Tomi suorittavat asepalvelusta samassa komppaniassa. Molemmat ovat jo ehtineet istua Keravalla, molempia pidetään väkivaltaisina ja arvaamattomina. Petri on kömpelö, ikuinen häviäjä. Tomi on treenattu, huippukunnossa, hyvä ampuja, varusmiesten parhaimmistoa. Hän haaveilee YK-sotilaan urasta, mutta saa sitten tietää, ettei hänellä entisenä linnakundina ole mahdollisuuksia. Päreet palavat, maailma murenee. Pojat lähtevät varuskunnasta ja vievät mennessään parikymmentä rynnäkkökivääriä. Heitä etsitään. Ja samaan aikaan löytyy Helsingistä tukehtumalla kuollut, yliajettu mies. Ovatko pojat asialla? Mihin kaikkeen he ovat ehtineet sekaantua? Mihin kaikkeen heidät on haluttu sotkea? Viimeinen juoksu. Tammi 1988. ISBN 951-30-7176-6 (sid.) Uusi pokkaripainos 2007.  Eki Laaksosen epäillään humalapäissään syyllistyneen tappoon. Hän on vähän yli neljäkymppinen elämän kolhima mies, entinen mestaripeläpalloilija, entinen rokkitähti, entinen melkein joka suhteessa. Ja nyt vielä tämä tapposyyte. Kesken tutkimusten hän pakenee, pakenee kerta kaikkiaan ja lopullisesti. Hänen peräänsä on poliisi pannut tavallisen liikennepoliisin, Jouko Lehdon, lähinnä kai siksi, että Lehto ja Laaksonen olivat nuoruudenystäviä. Kaikki äsken ja joskus kauan sitten tapahtunut ei jätä Lehtoa rauhaan. Hän alkaa tutkia tappoa tarkemmin, ajautuu Helsingistä jonnekin kaakkoissuomalaiseen kaupunkiin. Jälleen kerran käy ilmi, että todelliset syylliset eivät aina joudu syytteeseen. Oikean ja väärän välistä rajaa on vaikea käydä. Merkitty luoti. Tammi 1989. ISBN 951-30-9278-X (sid.) (Tammelin). Helteisellä juhannusviikolla sattuu Helsingissä kaksi outoa henkirikosta. Komisario Tammelin hieroo mursunviiksiään... Mikä yhdistää toisiinsa Linjoilla ammutun atk-suunnittelijan ja Vartiokylän lahteen hukkuneen uimarilupauksen? Ratkaisulla on kiire, sillä kaiken aikaa etsii joku uutta kohdetta julmalle tuomiolleen - murhaaja. Jenkki. Tammi 1991. ISBN 951-30-9828-0 (sid.) (Tammelin).  "Hän tunsi TAmmelinin ilman kiikkariakin. Oli tullut aika toimia. Lopultakin. Jenkki veti kivääripakkauksen esiin rinkan tunnelitaskusta ja alkoi nopeasti ja tottuneesti koota asetta... Hän sai Tammelinin tähtäimeen mutta ei laukaissut vielä." Komisario Armas Tammelin lähtee ystävättärensä Annikki Kunnaksen painostuksesta Lapin vaellukselle, vaikka se on hullut hommaa vanhalle miehelle. Sää on syksyisen kuulakas ja yöllä taivaalle syttyvät revontulet. Kauas Helsinkiin jää kavala maailma, missä Tammelinin alaiset setvivät venäläisen huviveneen räjähtämistä Porkkalan vesillä, sairaanhoitaja Outi Härkösen katoamista, hänen vuokraisäntänsä, idänkaupan konsultti Anatoli Meskasen katoamista ja englantilaisen Henry Wharmbyn katoamista. Juttuun alkaa kertyä ruumiita. Ainoa, joka pystyy tunnistamaan tappajan on Tammelin tietämättään. Sopiva paikka kuolla. Tammi 1993. ISBN 951-31-0261-0 (sid.). (Tammelin).  Autotallista löytyy häkämyrkytykseen kuolleen nuoren naisen ruumis. Aviomies on kadonnut ja jättänyt puhelinvastaajaan viestin lähtemisestään "pitkälle matkalle". Onko kysymyksessä kaksoisitsemurha? Tapaus on näytön paikka komisario Tammelinille, jota painostaa varhaiseläkkeelle joutumisen uhka. Juttuun liittyvät taloudelliset sotkut eivät tee tehtävää ainakaan helpommaksi. Tammelin päättää kuitenkin luottaa vanhan konkarin vaistoonsa nuorempien nailjailuista välittämättä. Ja vaisto sanoo, että kaksi itsemurhaa samassa perheessä on liikaa. Metsän piilossa. Tammi 1995. ISBN 951-31-0632-2 (sid.)  Rosvo ja poliisi. Tammi 1996. ISBN 951-31-0831-7 (sid.) (Tammelin).  Helsingin Roihuvuoressa sattuu öinen yliajo, jonka uhrina kuolee nuori lukiolaispoika. Tapaus hautautuisi ehkä selvittämättömien joukkoon, ellei pojan isä, marokkolainen ravintoloitsija, nostaisi meteliä poliisin rasismista. "Selvitän itse kuka tappoi poikani", revittelee iltapäivälehtien otsikot. Räjähdysherkkä tapaus siirtyy kokeneen Tammelinin käsiin hetkellä, jolloin hänen naisystävänsä Annika on joutunut vakavaan leikkaukseen. Tammelin tuntee itsensä avuttomaksi, alkaa käydä vaimonsa haudalla ja purkaa murheitaan Rosvo-kissalleen samalla kun hän miehineen yrittää löytää oikean syyllisen ennen rotukahakoiden puhkeamista. Vaarojen mailla. Tammi 2000. ISBN 951-31-1537-2 (sid.) ovh 165,-. Ilmestyy: 9/2000.  Rommavaarassa on isännillä ja metsäaktivisteilla napit vastakkain. Yhteismetsän hakkuut on keskeytetty ja käynnissä on asemasota. Riikka, opiskelijatyttö, on tullut paikalliseen lomakeskukseen kesätöihin, mutta hänellä on henkilökohtaisempikin motiivi: hän epäilee, ettäjoku kylän miehistä on hänen isänsä. Kun Riikka katoaa melontaretkellä, tapaus leimataan onnettomuudeksi. Syyskalaan tullut ylikomisario Simo Rinne ryhtyy kuitenkin penkomaan tapausta. Sitä mukaa kun murhenäytelmä alkaa purkautua, kasvaa epäiltyjen määrä, ja valitettavasti myös uhrien... Urakan loppu. Tammi 2005. ISBN 951-31-3465-2 (sid.) 31 e. Ilm. 9/2005. (Tammelin)  Paul-Erik Haatajan uudessa romaanissa jo legendan mittasuhteet saanut komisario Tammelin selvittää 70-vuotiaan rakennusmestarin Aarno Soinin surmaa. Miksi vakavaa syöpää sairastanut yrittäjä on murhattu? Soini työnsi kyllä nenäänsä asioihin jotka eivät hänelle kuuluneet, mutta yhtiössä kaikki tehtiin viimeisen päälle lain mukaan. Mitä avo-Buickilla liikkuvat hämärämiehet tekivät hänen luonaan surmailtana? Onko yhtiökumppanin Pietarin-suunnitelmilla jotain tekemistä kuoleman kanssa? Avoimia kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Komisario Tammelin huomaa rikostutkinnan tekniikan edenneen sellaisella vauhdilla että on jo mukava olla osa-aikaeläkkeellä. Kun surma-ase paljastuu samaksi kuin Tammelinin neljä vuotta sitten selvittämässä kaksoissurmassa käytetty, alkaa vyyhdissä olla haastetta jo kokeneellekin poliisimiehelle. Haataja tunnetaan notkeana sanankäyttäjänä ja taitavana tarinan kuljettajana eikä uusin Tammelin-romaani Urakan loppu petä korkealla olevia odotuksia. Hienoa, että Haatajalta saadaan viiden vuoden tauon jällkeen uusi ja 11. dekkari. Artikkeleita ja kirjallisuutta Haiko, Kalevi: Kirjailija, jota veri huimaa. Ruumiin kulttuuri 1985:1. Haiko, Kalevi: Nyt on rimakauhu (Vuoden johtolanka 1988). Ruumiin kullttuuri 1988:2. s. 12-14. Kettunen, Keijo: Metsän piilossa ja vaarojen mailla. (Paul-Erik Haataja). Ruumiin kulttuuri 4/2000, s. 16-16-19. Palm, Päivi: Tammelin tulee taas : Paul-Erik Haatajan pitkä hiljaisuus päättyi. Turun Sanomat 29.11.2005. Arvosteluja Nuori, kaunis ja kuollut, 1984. Ruumiin kulttuuri 1984:2. Risto Hannula. Lähtö ilman jäähyväisiä, 1985 Ruumiin kulttuuri 1985:4. Risto Raitio. Hyrrä, 1986. Ruumiin kulttuuri 1987:1. Risto Hannula. Häkkilinnut, 1987. Ruumiin kulttuuri 1987:4. PL. Viimeinen juoksu, 1988. Ruumiin kulttuuri 1989:1. Heikki Kaskimies. Merkitty luoti, 1989. Ruumiin kulttuuri 1990:1. Risto Hannula. Jenkki, 1991. Ruumiin kulttuuri 1991:4. Ari Haasio. Sopiva paikka kuolla, 1993. Ruumiin kulttuuri 1993:4. Outi Karemaa. Metsän piilossa, 1995. Ruumiin kulttuuri 1995:4. Risto Raitio. Rosvo ja poliisi, 1996. Ruumiin kulttuuri 1996:4. Outi Karemaa. Vaarojen mailla. Tammi 2000. Demari 19.12.00 Rolf Bamberg. Helsingin Sanomat 12.12.2000. Matti Wuori. Kaleva 28.12.00. Jaakko Puolimatka. Satakunnan Kansa 19.11.00. Harri Aalto. Turun Sanomat 24.11.00. Kimmo Lilja. Ruumiin kulttuuri 3:2000. Heikki Kaskimies. Urakan loppu. Tammi 2005. Helsingin Sanomat 11/2005. Harri Römpötti. Internet Sanojen aika - Paul-Erik Haataja . |
Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset
©2008 Terttu Uusimaa