Sisällön alkuun
Menu

Hannu Vuorio

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Huhtkuussa 2017 ilmestyi Hannu Vuorion 11. rikosromaani
Taksikuski.
Upea tuotanto kaiken kaikkiaan.
bbbb


Lokakuussa 2015 ilmestyi Hannu Vuorion 10. dekkari 
Käpylä.


Kesäkuussa 2012 ilmestyi Hannu Vuoriolta kolmen vuoden tauon jälkeen uusi mielenkiintoinen dekkari
Isän poika.
Kirja on yhdeksäs dekkari Vuoriolta ja ensimmäinen kirja
Liken kustantamana.
Hannu Vuoriolla on aivan omanlaisensa ääni kotimaisessa dekkarikirjallisuudessa. Hienoa, että uusia dekkareita jälleen saadaan.

Hannu Vuoriolta ilmestyi elokuussa 2009 pitkästä aikaa uusi rikosromaani Hyvästi, Monika.
Hieno juttu.

Hannu Vuoriolta ilmestyi syksyllä 2005 uusi kirja
Aviorikosromaani , joka ei ole dekkari vaan romaani miehestä, joka etsii omaa paikkaansa elämässä.

Vuorion viimeinen v. 2012 ilmestynyt dekkari Isän poika
ilmestyi Liken kustantamana.

Kaikki aikaisemmat romaanit ovat ilmestyneet
WSOY:n kustantamana.

Huom!  Lue Kirjasammon esittely Hannu Vuoriosta.





Kirjasampo - Hannu Vuorio. .


Tornion kaupunginkirjasto
 


 

Elämä

Hannu Vuorio on syntynyt 1941 Helsingissä. Hän on työläiskodin poika,
syntynyt ja kasvanut Helsingin Kalliossa, josta hän muutti 1970-luvulla
avioiduttuaan hieman pohjoisemmaksi Käpylään, jossa hän asuu edelleenkin.
Yliopistossa Vuorio on opiskellut kirjallisuutta, suomen kieltä,
taidehistoriaa ja sosiologiaa ja hän on saanut hum.kandin paperit.
Ennen esikoisteoksensa Nymanin jukaisemista Vuorio on ehtinyt hankkia
kirjoitusrutiinia jo 1960-luvulla kriitikkona, toimittajana ja runojen tekijänä.
Vuorio on tehnyt 1960-luvulla kirja-arvosteluja mm. Ylioppilaslehteen,
Kansan Uutisiin ja Pentti Saarikosken johtamaan aikalaiseen. Hän oli
lyhyen aikaa toimittajana Kansan Uutisissa ja toimitussihteerinä Rondossa.
Vuorio kokeilu myös runojen kirjoittamista ja sijoittui vuonna 1965 J.H. Erkon
kilpailussa toiseksi Jussi Kylätaskun jälkeen. Hän on tehnyt myös jonkin
verran radio- ja tv-käsikirjoituksia. Hän siirtyi kuitenkin 20 vuodeksi
vasemmistolaisen työväenliikkeen leipiin ja kirjoittaminen sai jäädä.
Järjestö- ja puoluetyössä Vuoriolla riitti töitä 1990-luvun alkuun, jolloin
hän joutui työttämäksi SKP-y:n tiedotussihteerin hommista.

Vuonna 1995 Hannu Vuorio julkaisi esikoisteoksensa Nyman, jonka tapahtumat
sijoittuvat Helsingin Kallion ja Kumpulan kulmille. Kirjassa Vuorio kuvaa
vastikikään vankilasta vapautunutta miestä, joka on sanojensa mukaan syytön,
ja mies yrittää selvittää totuuden ja saada selville oikean syyllisen.
Vuorion dekkari otettiin vastaan erittäin innostuneesti ja se oli ehdolla
jaettaessa ensi kertaa Helsingin sanomain kirjallisuuspalkintoa vuoden parhaalle
esikoisteokselle. Nyman sai myös Suomen dekkariseuran myöntämän
Vuoden johtolankapalkinnon. Johtolanka-raadin perustelut palkinnolle:
"Vuorion teoksen ansiona on, että se käyttää kovaksikeitetyn dekkarin
perinnettä punoen sen kiinnostavasti veijariromaanin traditioon. Teos näyttää,
että nokkela ja vakuuttava rikosjuoni voidaan kutoa arkiseen ympäristöön;
kotimainen jännäri voi olla kovaksikeitetty ilma kliseita."

Vuorio on itse sanonut kirjoittamisestaan, että hän ei ole sen sortin ihmisiä,
että hän jaksaisi innostua dekkareissa keinokuitujen tutkimuksesta tai
DNA-testeistä. Häntä kiinnostavat enemmän yhteiskunta ja ihmisten
elämä ja ajattelu. Vuorio onkin ollut uskollinen tyylilleen myös seuraavissa
dekkareissaan Friman (1997), Hagman (1998) ja syksyllä 1999 ilmestyneessä
kirjassaan Sjöman & Co. Hän käyttää rikasta kieltä, jossa stadin slangi soljuu
aitona ja elävänä. Helsingin kadut ja kapakat heräävät elämään ja vaikka
Vuorio kuvaakin usein laitapuolen ihmisiä ja heidän ankeaa ja ilotonta
arkeaan, svengaava ja soljuva kerronta tekee tunnelmasta kepeän.
Ihmisissä ja tunnelmassa on karheutta ja rosoisuutta mutta myös huumoria.
Kuitenkin kaikkein eniten kuitenkin viehättää Vuorion kirjoissa kieli, joka
on kuin musiikkia.

Rikoskirjojen kirjoittaminen on Vuoriolle ollut luonteva valinta ja tämä
kirjoittamisen tapa on tuntunut hänelle parhaalta. Omien sanojensa mukaan
hän aina vastustanut raja-aitojen vetoa eri lajien välille. Hän ei myöskään pidä
dekkarikirjallisuutta mitenkään vähempiarvoisena kirjallisuudenlajina.
Hän haluaa yhdistää kovaksikeitetyn ja yhteiskunnallisen dekkarin sillä
tavalla, että lopputulos sisältää molemmat, mutta ei ole varsinaisesti
kumpaakaan. Huumori on myös tärkeä osa Vuorion kirjoja.
Vuorion kirjat ovat saavuttaneet sekä kriitikoiden ja lukijoiden suuren suosion.

Vuorio on itse aloittanut dekkarien lukemisen varsin myöhään eikä hän
ole ollut mikään dekkarifriikki, mutta on lukevana ihmisenä harrastanut myös dekkareita. Hänen suosikkejaan ovat Raymond Chandler, Dashiell Hammett,
Matti Yrjänä Joensuu ja ruotsalaiset Sjöwall ja Wahlöö.

Hannu Vuorio edustaa suomalaisessa dekkarikentässä aivan omanlaista
ääntään ja tyyliään. Vaikea on löytää ketään, joka hänen kanssa kilpailisi.
Hän on myös eräs omista suosikeistani, ja jokainen kirja on aina odotettu.
Ehdottomasti ykkösketjua.
Hannu Vuorio (s. 1941) on Kallion, Käpylän, Koskelan kulmien, katsomusten ja kielen sekä yhteiskunnallisen muutoksen uskottava kuvaaja.


Palkintoja


Helsingin sanomain kirjallisuuspalkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta
vuonna 1995. Hannu Vuorion esikoisdekkari Nyman oli ehdokkaana.

Hannu Vuorio sai vuoden johtolanka-palkinnon 1996 romaanista Nyman (1995).


Teokset

Rikosromaanit


Nyman
WSOY 1995.
ISBN 951-0-20493-5 (sid.)

Helsingin Kumpulassa on tapahtunut raaka haulikkosurma, josta tuomiolle
on joutunut Nyman-niminen mies. Kun Nyman kauniina kesäpäivänä
monta vuotta myöhemmin palaa Sörkän portista, hän ei ajattele vapautta
vaan tehtävää, jonka on itselleen asettanut. Hänen täytyy etsiä ja saattaa
vastuuseen ne, jotka panivat hänet kärsimään puolestaan - todelliset
murhaajat.
Nymanin poissa ollessa maailma on kuitenkin muuttunut liikaa, jotta hän
osaisi siellä sujuvasti suunnistaa. Totuuden perässä juostessaan hän
kompuroi niin, että on kohta jälleen kiven sisässä. Hannu Vuorion
esikoisromaanissa on yllätyksellinen juoni, luistava katujen puhetyyli ja
päähenkilö, joka ei oikein muistuta ketään tunnettua dekkarisankaria.
Nyman on oma vilpitön itsensä.
Vuorion kirjassa kerrotut rikokset ovat gangsteriluokkaa, mutta itse
tarina on inhimillinen ja suomalaiseen todellisuuteen mahtuva. Harvoin
on jännitysromaanissa kuvattu laitapuolen kulkijoita yhtä sympaattisesti.



Friman
WSOY 1997.
ISBN 951-0-22234-8 145,-

Nyman-romaanillaan Vuoden Johtolangan voittaneen Hannu Vuorion toinen romaani
kertoo keski-ikäisestä konkarista, joka on työllistettynä "suolakaivoksen" nimellä
tunnetussa virastossa Helsingin Hakaniemessä. Koska hän ei ole aina käyttäytynyt
olemattoman asemansa vaatimalla nöyryydellä, hänet pannaan viimeisellä viikolla
kadulle tekemään juttua Pelastusarmeijan leipäjonosta.
Suomalainen tottuu olemaan vaikka aidan seipäänä, mutta pahempaa on tulossa.
Friman törmää Timppaan, nuoreen poikaan joka ulkoilutti perheen koiraa silloin kun
Frimanilla vielä oli perhe ja koira. Friman ja Timppa joutuvat tappeluun
nahkatakkijengin kanssa, jonka jälkeen Timppaa syytetään yhden jengiläisen
kuolemasta ja Frimania Timon auttamisesta. Taustalla ovat koululaisiin suunnatun
huumekaupan raa'at kuviot.
Friman on jännitysromaani ja samalla Koskelan ja Käpylän ja niiden kapakoiden katu-uskottava kuvaus. Sankari on epätavallisen kookas, myös kujeileva
pikkupoika hänessä on kookas. Siksi Friman on myös epätavallisen hauska kirja.

Hagman
WSOY 1998.
ISBN 951-0-22996-2 (sid.)

Entinen poke ja nyrkkeilykehien nekkaaja tasapainoilee
laittoman rajalla. Rangaistaanko rikoksesta, kun se tehdään
hyvän palveluksessa?
Vuorion kolmas dekkari jatkaa samaa taattua laatua kuin
edelliset kaksi teosta.



Sjöman & Co.
WSOY 1999.
ISBN 951-0-23863-5 (sid.) 150,-

Spiidi: ikää 22 vuotta, asuu Koskelassa alkoholistifaijansa kanssa, soittaa
skittaa, kiikaroi vastapäisen opiskelija-asunnon misua, vetää vähän kaikkea
mitä käsiin osuu, näpistää kaupasta kuin kaupasta mitä haluaa.
Bossi: entinen itäkaupan kuningas, nykyinen huumekeisari, pukeutuu
tyylikkäästi, toisinaan joutuu pyyhkimään silmiään Maria Callasia
kuunnellessa, on valmis mihin hyvänsä puolustaakseen reviiriään.
Boston: pitkän linjan poliisi, nähnyt kaiken, tunnetaan vittumaisena miehenä,
kärsii eturauhasvaivoista, ei koskaan jätä juttua kesken vaikka esimiehet
käskisivät, varsinkaan silloin.
Mertsi: Spiidin isoveli, takana hämärä menneisyys, paiskii duunia
taksikuskina, löytää kostajan itsestään. Villi kortti.
Tilanne: Tyttö tapetaan leipäveitsellä, asunnosta löydetään kymmenen tuhatta
dollaria. Narkkari kuolee vankilassa epäpuhtaaseen polleen. Maaseudulla palaa
mökki tuntematon mies mukanaan.
Hannu Vuorion neljännessä romaanissa kovat miehet mittaavat Helsingin katuja.
-------
Neljännessä rikosromaanissaan Hannu Vuorio ei osoita minkäänlaisia
ehtymisen merkkejä. Kirjoittaminen jatkuu järkkymättä omalla linjalla.
Vuorion kirjoissa miehet ovat miehiä ja elävät miesten maailmaa niin
roistot kuin poliisitkin, naisilla ei siellä ole sanaa sanottavana muuten
kuin jälkien siivoojina. Mutta näin on oltavakin, jos kuvataan todellisuutta
niin kuin se on. Naiset eivät yleensä ole toimijoina pikku- eikä isojenkaan
rikollisten maailmassa; jos sitä yrittävät olla, huonosti käy niin kuin
Sjöman & Co -dekkarissa käy rikoksen uhrille, joka yrittää naruttaa
roistoja. Vuorion rakentaa tarinan näkökulmia vaihdellen ja löytää aina uusia ulottovuuksia ja syvyyksiä henkiöidensä persoonista ja motiiveista.
Vuorion kirjoitustyyli on tiukkaa ja tarkoituksenmukaista, mitään turhaa lätinää
siinä ei ole. Ajatus kulkee tarkasti. Kirja pitää otteessaan eikä päästä irti ennen
kuin loppu häämöttää. Kirjan henkilöt ovat uskottavia ja herättävät lukijan
sympatiat vaikka he eivät olekaan mitään pulmusia. Vuorion henkilöt puhuvat
ikään kuin suoraan lukijalle, teksti ja dialogi on nautittavan nasevaa ja väliin vitsikästäkin. Kaiken kaikkiaan Vuorio tarjoaa meille pienen siivun siitä todellisuudesta, josta luemme lehdistä päivittäin, mutta kuitenkin tämä on kirjallisuutta ja parhaasta päästä sitä lajia.

Bäng!
WSOY 2000.
ISBN 951-0-25013-9 (sid.) ovh 150,-. Ilmestyy: 9/2000.

Ensimmäisen kerran kongi kolahtaa, kun Juke kuolee. Ile soittaa urkuparvelta
hyvästelyt ystävälle, mutta sen jälkeen saksofoni saa jälleen jäädä. Miestä
vievät kovemmat rytmit.
Gee-Hoon leivissä Ile keikkaa autoja kamaa vastaan. Jotta päättömästä
pätkätyöstä selviää hengissä, jokaisessa kadunkulmassa ja kapakassa
täytyy tietää kenen tilit on viimeksi tyritty ja kenen rahoja jahdataan. Koukkuun
jäänyttä on helppo vetää perässään eikä Ileltä puutu karjapaimenia.
Kun kaikki ansiot ovat kadonneet suoneen, vuoristoradan päässä odottaa
vieroitushoito. Kylmästä kyydistä ovat vuorollaan pudonneet avovaimo
Vilma, mutsi ja faija, jotka odottavat Ilen toipuvan vihdoin entiselleen.
Juken kuoleman palautuessa mieleen Ile soittaa sairaalapediltä soolon.
Se sekoittaa Kallion huumepiirit uuteen asetelmaan, mutta da capo on
vasta edessä. Hannu Vuorion viides dekkari komeassa sarjassa.
Kaikki upeita kirjoja Helsingin kujilta ja kapakoista.

Heil!
WSOY 2001.
ISBN 951-0-26161-0 (sid.)

Hannu Vuorion kuudennen romaanin henkilökaarti on katu-uskottavan kirjailijan tapaan rosoisten kundien kokoelma:
Ranne - kaksinaamainen kytänretale, joka on tottunut toimimaan myös lain tuolla puolen. Hämärät sivuansiot katoavat rulettipöytiin ja maksullisiin naisiin.
Heino - uusfasistien toimintaan perehtyvä kriittinen toimittaja, joka saa kuuman vihjeen natsipiirien kavalista hankkeista. Mutta miten lähestytään mustana kiehuvaa ampiaispesää?
Jartsa - nahkapäiden taistelukärki, joka kokoaa rotuvihan huumaamia joutomiehiä yhteiseen voimannäyttöön. Kuinka ulkomaan opit uppoavat kotimaiseen peruskallioon?
Tarinan taustana on uuden vuosituhannen alku, jolloin Eurooppa herää boikotoimaan Itävallan äänestäjien suosimaa äärioikeistoa. Kun pohjoinen lintukoto nimeltä Suomi valmistautuu valitsemaan uutta presidenttiä, vaaran aate aloittaa maihinnousun.

Miami.
WSOY 2003.
ISBN 951-0-28381-9 (sid.) 28 e. Ilm. 9/2003.

On kaunis syyspäivä Malmin kansakoulun ala-asteella. Kolmatta luokkaa käyvä Omar päättää uhmata vanhempiensa kieltoa ja lähteä Malmintorille ostamaan muutaman irtokarkin. Kun hän kääntyy väärästä kulmasta liian nopeasti, hän törmää kolmeen nahatakkiin, jotka eivät päästä poikaa käsistään ilman pientä pelottelua. Pienstä välikohtauksesta käynnistyy tapahtumasarja, jossa sivullisen rooleja ei ole tarjolla. Mukaan joutuvat varastettuja tietokoneita eteenpäin myyvä SAmi, omasta kapakasta haaveileva entinen linnakundi Jarkka, kohtalokkaalla hetkellä tarkkaavaisuutensa unohtava bussikuski Peltonen, autonasentajaksi tähtäävä Abdi sekä poliittista historiaa opiskeleva mutta siirtolaisuuden kovanyrkkiseksi opettama Felicien. Malmin savuisissa baareissa ja nuhjuisissa kerrostaloissa kytee. Rikoskomisarion paikasta kilpailevilla Parviaisella ja Vaaralla on edessään elämänsä pahin työviikko.

Hyvästi, Monika.
WSOY 2009.
ISBN 978-951-0-35614-5 (sid.)  24,90 e.   Ilm. 8/2009.  

Nuori nainen löytyy kuolleena Kalliosta. Surmaaja on halunnut sekoittaa poliisien pakkaa, mutta kaupungilla puhutaan ilotyttöjä pahoinpitelevästä raivopäästä. Onko tässä hänen uhrinsa?
Toista virolaista naista houkuttavat Tallinnan yössä kuullut jutut summista, joita Helsingissä voi tienata. Suomen kamaralle saavuttuaan hänestä tulee Monika, suomalaismiesten himoama kauppatavara. Virolaiset ja venäläiset rikollisjengit ovat rakentaneet kaupunkiin kilpailevat tyttökarusellit, joissa liikkuva raha katoaa ylös pyramidin huipulle.
Kun Monika joutuu pahoinpitelijän uhriksi, hän yrittää karata kuviosta. Poliisi pääsee avaintodistajan avulla lähemmäksi sisäpiiriä, mutta samalla nainen joutuu suureen vaaraan. Tyttökaupan todellinen pyörittäjä pitää tiukasti kiinni bisneksestään, ja luottamuksen pettäjät saavat maksaa hengellään.
Hyvästi, Monika on Hannu Vuorion kymmenes romaani, joka kuvaa vakuuttavin ottein niin rikoksen houkutuksia kuin sen uhreiksi joutuneita – Suomenlahden molemmilla puolilla.
Hienoa, että saadaan Hannu Vuoriolta uusi rikosromaani. Vuorio on erinomainen kirjailija.

Isän poika.
Like 2012.   (Rikos kannattaa).
ISBN 978-952-01-0807-6 (sid.)  28,00 e.   Ilm. 6/2012.  

Kun Habib Ray on palaamassa töistä kotiinsa Oulunkylään, hänestä tuntuu että häntä seurataan. Habib haaveilee oman ravintolan perustamisesta. Haaveet eivät toteudu, Habib surmataan. Kohta hengestään pääsee myös Abdi, Koskelassa asuva somalialainen poika. Surmia puivat niin komisario Riutta kuin Karjalatalolla Käpylässä lounastava eläkeläisremmi. Isän poika on yhteiskunnallisista teemoistaan tunnetun Hannu Vuorion vakuuttava kuvaus arkipäivän rasismista ja väkivallan perimästä. Se on rikosromaani jo siksi, että se on romaani maasta, jossa rikokseksi tuntuu riittävän se jos joku on muualla syntynyt, sieltä horjuvaan lintukotoon ja sen ilottomaan arkeen lentänyt.
Hannu Vuorio on vahvasti helsinkiläinen kirjailija: Kallion, Käpylän ja Koskelan kulmien, katsomusten ja kielen sekä yhteiskunnallisen muutoksen uskottava kuvaaja.  Hän voitti Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon esikoisteoksellaan Nyman (1995).
Hieno juttu, että Hannu Vuoriolta saadaan taas uusi dekkari.  Aikaisempi tuotanto on erinomainen. Hannu Vuoriolla on omanlaisensa paikka suomalaisessa dekkarikentässä

Käpylä.
Like 2015.
ISBN 978-952-01-1291-2 (sid.) Ilm. 10/2015.  

Harmaan talous, pimeä ydinHannu Vuorion kiitetyissä rikosromaaneissa huomion keskipisteenä ei ole ruumiinavauspöydällä oleva kalmo. Vuorio nostaa pöydälle suomalaisen yhteiskunnan ja avaa sen.Rakennusalalla rehottaa kuittitehtailuun perustuva veronkierto. Asiaa penkova toimittaja Joona Lehtonen yritetään hiljentää laittamalla asialle amatöörit, joiden käsistä homma karkaa täysin - niin, että romaanin keskipisteeseen alkaa tunkea vähemmistöihin kohdistuva vihamielisyys.
Käpylässä maskuliinisen maailman kuvaajaksi sanottu kirjailija nostaa ratkaisevaan rooliin esimiestään kumartelemattoman rikosylikonstaapeli Jenni Virtasen.
Hannu Vuorio (s. 1941) on Kallion, Käpylän, Koskelan kulmien, katsomusten ja kielen sekä yhteiskunnallisen muutoksen uskottava kuvaaja. Käpylä on hänen 12. romaaninsa.

Taksikuski.
Like 2017.
ISBN 978-952-01-1608-8 (sid.) Ilm. 4/2017.
bbbb
Kun poliisi ei tee mitään, jonkun muun on pakko toimia.

Entinen vapaaottelija, nykyinen taksikuski Riku Salo odottaa Helsingin masentavassa syyssäässä asiakkaita. Rutiinin katkaisee puhelinsoitto: tuttava on yritetty raiskata. Kyllästyttyään poliisin toimettomuuteen Salo alkaa selvittää asiaa ja ajautuu vapaaottelukehää julmempaan häkkiin, ammattimaisen huumerikollisuuden maailmaan.
Hannu Vuorio (s. 1941) on pitkän linjan dekkaristi ja vahvasti helsinkiläinen kirjailija: Kallion,
Käpylän ja Koskelan kulmien, katsomusten ja kielen sekä yhteiskunnallisen muutoksen uskottava kuvaaja. Hän voitti Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon esikoisteoksellaan Nyman (WSOY 1995).



Muut romaanit

Aviorikosromaani.
WSOY 2005.
ISBN 951-0-30791-2 (sid.) 29 e. Ilm. 9/2005
Ei dekkari!!

Kun mitta tulee täyteen, on pakko lähteä. Mies ottaa hatkat riidan päätteeksi työpaikaltaan ja lähtee kesämökille Parikkalaan. Seurana on vain koira, perhe jää Helsinkiin. Kun kitkerä tilanne hälvenee, hän ottaa esille nuoruutensa tutut työvälineet ja alkaa maalata tauluja. Kevät ja kesä vanhoissa kotimaisemissa heittää lukkiutuneet ihmissuhteet suurennuslasin alle, tutustuttaa pienen paikkakunnan kuvioihin ja vetää väkisin mieleen kohtauksia, jotka jäivät aikoinaan selvittämättä. Taiteilijanura ei lähtenyt koskaan käyntiin, vaan sattum heitti miehen porvalliseen ammattiin kirjapainossa. Irtiotto kaikesta entisestä on työn takana, ja parissakymmenessä vuodessa on muuttunut paljon niin Suomessa kuin pienoiskoossa yhdessä perheessä. Nuoruuteen ei ole paluuta, mutta sinne ei kukaan kaipaakaan. Hannu Vuorio tekee siirron, jota on jo odotettu. Komeiden rikosromaanien sarja saa seurakseen kypsän ja intensiivisen romaanin miehestä, joka etsii omaa paikkaansa elämässä. Toisille sitä on liian vaarallista luovuttaa.
Hannu Vuorio on kirjoittanut kirjan, joka ei ole dekkari vaan kypsä ja intensiivinen romaani miehestä, joka etsii omaa paikkaansa elämässä. Toisille sitä on vaarallista

Artikkeleita ja kirjallisuutta

Hannu Vuorio, yhteiskuntakriittinen dekkaristi. Kirjasampo.

Carlson, Kristina: Hannu Vuorio : dekkarikirjailija (Hän).
Suomen kuvalehti 1996, nro 10, sivu 52-55.

Kahila, Jouko: Hannu Vuorion elämänmakuisissa dekkareissa blues.
Kirjastolehti 1998, nro 4, sivu 134-135.

Kettunen, Keijo: Kallion kasvatti nappasi Johtolangan.
Ruumiin kulttuuri 1996, nro 1, sivu 26-27. (erinomainen artikkeli).

Kettunen, Keijo: Hannu Vuorio..
Teoksessa: Kotimaisia nykykertojia 3.
Toim. Kari-Otso Nevaluoma. BTJ Kirjastopalvelu, 2000. s. 250-253.

Kettunen, Keijo: Aatteen mies ryhtyi rikoskirjailijaksi (Hannu Vuorio 50-vuotta).
Helsingin Sanomat 15.3.2001.

Mäkeläinen, Niina: Murhaajan motiivit : dekkaristit Outi Pakkanen ja
Hannu Vuorio kertovat, miten heidän murhansa ovat syntyneet.
Helsingin Sanomat/Nyt 1.3.02

Tuomi, Raimo: Johtolanka irtosi heti esikoisella : Hannu Vuorio
mielii draamantekoon.
Aamulehti 28.2.1996.

Hannu Vuorio yhdistää eri dekkariperinteet -
Pika Keski-Uusimaa/Kulttuuri - STT-ARI LAHTI



Arvosteluja

Nyman. WSOY 1995.
Nuori voima 1996, nro 1, s. 44-45.
Ruumiin kulttuuri 1995, nro 3, s. 46-47.


Friman. WSOY 1997.
HS 3.1.1998. Keijo Kettunen.
Ruumiin kulttuuri 1997:4. Ari Haasio.
Suomen kuvalehti 1997, nro 43, s. 83. Kristina Carlson.

Hagman. WSOY 1998.
Demari 24.2.99. Arv.: Jarmo Papinniemi.
Etelä-Saimaa 26.1.1999. Jarmo Papinniemi.
ESS 31.1.99. Arv.: Ilkka Dussel.
HS 3.1.98 Arv.: Keijo Kettunen.
KS 23.9.98. Arv.: Tommi Petenius.
PS 20.9.98 Arv.: Kalervo Toiviainen.
Ruumiin kulttuuri 4/98. Arv.: Pekka Turunen..
SK 18.11.98. Arv.: Harri Aalto.

Sjöman & Co. WSOY 1999.
Demari 23.12.99. Jarmo Papinniemi.
Keskisuomalainen 29.3.00. Ulla Ekman-Salokangas.
Ruumiin kulttuuri 1999:4. Sampo Kraft.
Satakunnan Kansa 27.10.99. Harri Aalto.
HS 24.3.2000. Keijo Kettunen.

Vuorio, Hannu: Bäng!. WSOY 2000.
Ruumiin kulttuuri 4/2000. Kirsi Luukkanen.
Pohjolan Sanomat 21.11.00. Soili Pietilä.
Aamulehti 15.10.00. Ari Haasio.
Demari 19.12.00. Juhani Ruotsalo.
Helsingin Sanomat 12.12.2000. Keijo Kettunen.
Kansan Uutiset 10.11.00. Tuula Kärki.
Lapin Kansa 9.1.01. Tapio Nevala.
Satakunnan Kansa 20.10.00. Harri Aalto.

Heil!. WSOY 2001.
Aamulehti 30.9.01. Ari Haasio.
Helsingin Sanomat 2.11.01. Hannu Marttila.
Kaleva 31.10.01. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 9.11.01. Hannu Hurme.
Lapin kansa 11.2.02. Tapio Nevala.
Satakunnan Kansa 16.1.02 Harri Aalto.

Miami. WSOY 2003.
Ruumiin kulttuuri 4/2003. Tero Koistinen.

Aviorikosromaani. WSOY 2005.
Helsingin Sanomat 16.11.2005. Jukka Koskelainen.


Internet


Wikipedia - Hannu Vuorio.

Kirjasampo - Hannu Vuorio.

Like - Hannu Vuorio.

 


Tornion kaupunginkirjasto 

©2017 Terttu Uusimaa