Sisällön alkuun
Menu

Eeva Tenhunen

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Syksyllä 2013 ilmestyi Eeva Tenhusen kiitetty ja palkittu esikoisdekkari Mustat kalat uutena pokkaripainoksena CrimeTimen uudessa Nostalgia-sarjassa.

Hornanlinna-kunniakirja Eeva Tenhuselle
Suomen dekkariseura on myöntänyt Hornanlinna-kunniakirjan kirjailija Eeva Tenhuselle pitkäaikaisesta merkittävästä työstä suomalaisen dekkarin hyväksi.  Tenhusen yhdeksän teosta ilmestyivät vuosina 1964-1987. 
Hornanlinna-kunniakirja on harkinnanvaraisesti jaettava erikoispalkinto.  Aiemmin Hornanlinna-kunniakirjan ovat saaneet kirjailija Pirkko Arhippa (2005) ja elokuvaohjaaja Matti Kassila (2009).
Hornanlinna-kunniakirjalla Suomen dekkariseura juhlistaa samalla myös suomenkielisen dekkarin 100-vuotisjuhlavuotta. Ensimmäiset suomenkieliset dekkarit, Rikhard Hornanlinnan salapoliisikertomukset, ilmestyivät vuonna 1910.
Lisätietoa kunniakirjasta:
Suomen dekkariseura.


Mistähän  sais tähän
kuvan Eeva Tenhusesta!!!





Tornion kaupunginkirjasto

Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Eeva Palosuo, kirjailijana tunnettu Eeva Tenhunen, syntyi Sortavalassa 2.1.1937.  Hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta 1961.  Sittenmmin hän työskenteli äidinkielen ja historian opettajana Kiteellä, Sukevalla ja Kiuruvedellä.  Nyttemmin hän asuu Kiteen Puhoksessa.
Tenhunen on julkaissut kahdeksan salapoliisiromaania ja romaanin Rakas perhe.
Esikoisdekkari Mustat kalat ilmestyi 1964 ja viimeinen  dekkari Joka uniinsa uskoo ilmestyi 1987.

Eeva Tenhusta pidetään suomalaisen dekkarin uranuurtajana.  Hänen tuotantonsa on vaikuttanut monen nykyään vaikuttavan naisdekkaristin tuotantoon.  Leena Lehtolainen on tehnyt lisensiaatintyönsä Eeva Tenhusen dekkarista Mustat kalat (1964.  Tenhusen teosten päähenkilöt ovat Martti ja Liisa Halla.  Martti Halla o n komisario, joka kohtaa Olavinlinnan oppaana työskentelevän Liisa Rautasalon esikoisteoksessa Mustat kalat (1964) ja avioituu myöhemmin tämän kanssa. Esikoisteosta pidetään Tenhusen parhaana dekkarina.  Se on ajaton ja toimiva jännitystarina, josas on kaikki hyvän dekkarin ainekset.


Teokset

Rikosromaanit

Mustat kalat.
WSOY 1964.  
Lisäpainokset: 6 . 1994. 

(1.- 4. p. 1964).
5. p. 1972. - (SaPo ; 134 ).
ISBN 951-0-00135-X (nid.)
Uusi pokkaripainos ilm. syksyllä 2013.
  
Romaanin tapahtumien näyttämönä on Olavinlinna, jossa tungeksivat turistien laumat ja oppaina toimivat opiskelijatytöt.  Mutta tähän kepeään kuvaan tulee muutakin...
Sen päähenkilö Liisa Rautsalo on linnan oppaana toimiva kirjallisuuden opiskelija, joka on teoksen amatöörietsivä - varsinaista virkavaltaa edustaa hänen tuleva miehensä Martti Halla.
Tenhunen on itsekin toiminut Olavinlinnassa oppaana viitenä kesänä.


Keisari seisoo palatsissaan. 
WSOY 1971.
3. p.  1975 (SaPo ; 184).

Keisariksi sanotun kuuluisan kirjailijan Erik Brennerin kuolemasta on kulunut kaksikymmentä vuotta kun hänen poikansa morsian, nuori kirjallisuudenopiskelija, päättää valita keisarin tuotannon laudaturtyönsä aiheeksi.  Hän saa kutsun Tuulensuuhun, Brennereiden kotikartanoon, ja suku ottaa hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.  Mutta ensi hetkestä lähtien tunnelmassa on jotakin levottomuutta herättävää.  - Mistä johtui Erik Brenner nuoremman omituinen, avoimen vihamielinen käytös? Entä epäluuloinen kate Airin silmissä? Häivähtikö varjo Iina-tädin hallituilla kasvoilla, ja Jyrin synkkä tuijotus, oliko se pelkkää murrosikäisen raskasmielisyyttä? "Hyvin omalaatuista joukkoa - ja pitävät lujasti yhtä", oli Kari sanonut morsiamelleen.  Tämä piti kirjaimellisesti paikkansa - ja lähes kaikki olivat juonessa mukana.


Nuku hyvin, Punahilkka. 
WSOY 1973.
2. p. 1974.

Ulla on tullut ensimmäiseen opettajanpaikkaansa, syrjäisen rajapitäjän yhteiskouluun.  Hän on juuri toipunut ankarasta hermojärkytyksestä, ollut mielisairaalassakin, mutta siitä ei tiedä kukkaan muu kuin koulun rehtori, kaikkien jumaloima Tuomas.  Alussa tilanne näyttää valosalta.  Nuorten naisopettajien kaarti pitää iltaisin lystiä omassa piirissään, palvoo Tuomasta, ja koulutyö on terapiaa Ullalle joka pyrkii vapautumaan ikävistä muistoista.  Mutta syksyn pimetessä myös tunnelma synkkenee.  Ulla rakastuu Tuomaaseen kuten muutkin ennen häntä.  Koulussa puhkeaa järjettömien tihutöiden ja varakuksien epidemia.  Ja sitten ilmestyvät suden jäljet vastasataneeseen lumeen.  Susiko on se öinen tirkistelijä Ulla ikkunan takana?  Susiko tyrkkää juoruilelvan toisluokkalaisen alas portailta.  Tai käy rehtorin kimpuun? Poliisin seuratessa vääriä johtolankoja suden askelet kiertyvät yhä lähemmääs Ullaa, karmean sadun pientä Punahilkkaa.


Kuolema savolaiseen tapaan. 
WSOY 1976.

2. p. 1983.
3. p. 1989 (SaPo ; 323).
  
Ilmeisesti Viinamäen kylä oli kauan kaivannut omaa Cannoniaan, sillä komisario Martti Hallan asettumista seudulle tervehditään hillittmällä uteliaisuudella.  Halla on päättänyt vetäytyä maalle rikoksia pakoon - hermostollisista syistä, tietää hänen vaimonsa Liisa, kirjan minä-kertoja.  Mutta tuskin Hallat ovat ehtineet kotiutua Mustikkamäkeensä, kun maalaisidylli saa törkeän särön.  Talon perunakellarista löytyy täysin tuntemattoman punasaappaisen nuoren naisen ruumis.  Murhaajaa ei tarvitse kauan etsiä: selvästikin se on se liftarityttöihin erikoistunut ihmispeto Kauppinen Kuopiosta.  Mutta epäilykset kalvavat Liisan jännityskirjailijan aivoja.  Miksi kauppias haluaa vaientaa puheet kaupalla nähdystä punasaappaisesta? Miten kuolleen tavarat olivat joutuneet runoilija Juhamatti Niirasen haltuun? Ja pelottavin havainto: miksi Martti Halla oli valehdellut tärkeässä päivämääräasiassa? Puhkeaa vuosisadan ukkosmyrsky.  Viinamäen kylässä keväästä lähtien muhineet pelot ja epäluulot räjähtävät viikkojen helteen kypsyttäminä väkivaltaiseen ratkaisuunsa.


Hyvän tytön hautajaiset.  
WSOY 1978.
ISBN 951-0-08752-1 (sid.)

Hyvän tytön hautajaiset on hirtehisen opettavainen kertomus siitä, miten saattaa käydä kun on turhan kiltti...  Kirkonkylän seitsemännen luokan tytöistä parhain, Erica Kanerva, 17, kuolee synakaliumimyrkytukseen keväisen luokkaretken aikana.  Virallisissa tutkimuksissa kuolema todetaan itsemurhaksi; ruumiinavaus osoittaa, että tyttö on raskaana - ja apteekkarin tyttärenä hänellä on ollut mahdollisuus saada myrkky käsiinsä. Myös Erican entinen opettaja Liisa Halla saa hautajaiskutsun - ja sen lisäksi kolme hysteeristä kirjettä, joissa todistellaan, ettei Erica ole mitenkään voinut tehdä itsemurhaa, poliisi on erehtynyt.  Nyt onkin jo pakko vaivata itse komisario Martti Hallaa hänen virkavapaallaan idyllisessä Mustikkamäessä.  Tuskin Halla olisi juttuun suostunutkaan - ellei kylä olisi alkanut kohista eräistä yllätyshäistä....


Viimeinen pari.  
WSOY 1980.
ISBN 951-0-10099-4 (sid.)

Hyytävää kauhua kesäheleällä rippikoululeirillä.  Tuuliharjun viehkeässä leirikylässä. Varatuomari, rikostarkastaja Martti Halla saa jälleen visaisen tehtävän.


Kuolema sukupuussa. 
WSOY. 1985.
2. p. 1992.
Isotekstinen 1985.
ISBN
951-0-18240-0 (nid.)

Huvilakadun varrella sijaitsevalla sukutalolla on enteellinen nimi: Tuulenpesä.  Sinne tullaan ja sieltä lähdetään nopeasti kuin tuuli.  Siellä puhutut asiatkin ovat joskus tuulesta temmattuja.  Miksi esimerkiksi Emilia-täti, suvun Kirjailijatar ja Boheemi, jatkuvasti valehtelee kertoessaan lapsuudestaan?  Tai miksi hän vaikenee tyystinvuoden 1914 tapahtumista? Entä kuka on varastanut vanhat valokuvat Tuulenpesän albumista?  Kaikkinainen salailu on tullut talossa niin tavaksi, että kun Emilia vihdoin viimein, 75 täyttäessään, ilmoittaa kertovansa suvulle totuuden omasta elämästään, hänet murhataan.  Romaanin näyttämönä on vehmas kesäinen kylpyläkaupunki ja kertojana Leeni Morelli, Emilian serkuntytär, joka on tullut Roomasta miestään pakoon lapsuudenmaisemiinsa. 

Joka uniinsa uskoo. 
WSOY 1987.
ISBN 951-0-14674-9 (sid.)

Eeva Tenhusen vakiopariskunta Martti ja Liisa Halla saavat kutsun erikoislaatuisen vanhan herran, liki 70-vuotiaan Tuure Sarvon kuolinpäiville.  Sarvo on nähnyt aikoinaan unen, jossa hänen kuolinpäiväkseen ilmoitettiin elokuun 13. päivä, ja siitä lähtien tämä charmikas naistenmies on viettänyt kuolinpäivää syntymäpäivien sijaan.  Mutta tästä kuolinpäivästä tuleekin todellinen: Sarvo kuolee iskeytyessään kalliolta rantakiveykselle.  Tapaus tulkitaan onnettomuudeksi tai itsemurhaksi,  mutta kesken lomamatkan epäilys ajaa Martti Hallan takaisin tapahtumapaikalle Savoon, Kirkkosaaren vanhan papilaan: mitä loppujen lopuksi tapahtui? Ja miksi Tuure Sarvo kutsui tämänkertaisille kuolinpäivilleen sekä poliisin että nimismiehen?  Eeva Tenhusen jännitysromaani on psykologisesti jännittävä kuvaus tulehtuneista ihmissuhteista; kesäisen leppeään tunnelmaan Tenhunen punoo arvoituksellisen  kuvion - vasta viimeisillä sivuilla paljastuu mistä todella oli kysymys.



Muut romaanit

Rakas perhe
: kaksikymmentä kirjettä kommentteineen.
WSOY 1982.
ISBN 951-0-11353-0 (sid.)


Artikkeleita ja kirjallisuutta

Eeva Tenhusen haastattelu teoksessa: PIdättekö dekkareista. Toim. Kai Ekholm ja Jukka Parkkinen. Kirjastopalvelu 1985, sivut 194-203.

Haasio, Ari: Kotimaisia dekkarikirjailijoita. Kirjastopalvelu 2001.

Kettunen, Keijo: Mustien kalojen lumo ei häiviä.  Ruumiin kulttuuri 2005:4.

Kukkola, Timo: Suomalaisia rikoskirjailijoita. 2. uud. ja laaj.l.  Suomen dekkariseuran julkaisuja, 12. 1998.

Kukkola, Timo: Hornanlinnan perilliset : 70 vuotta suomalaista salapoliisikirjallisuutta. WSOY 1980.

Lehtolainen, Leena:  Kuolemaa ei voi kukaan tehdä mun puolesta.
Ruumiin kulttuuri 1994:1.

Toivola, Lea: Lapsuuden paratiisista karkoitetut. Ruumiin kulttuuri 1995:2.

Väisänen, Vesa: Sitten tulevat ihmiset. Ruumiin kulttuuri 1986:2.


Arvosteluja



Internet

Wikipedia - Eeva Tenhunen.

Suomen dekkariseura.

Kuopion kirjasto - Eeva Tenhunen.

Kookas News - Eeva Tenhunen.

Yle Uutiset - 10.8.2010 Dekkariseura palkitsi Eeva Tenhusen.

Illusioita - blogi. Tenhunen, Eeva: Keisari seisoo palatsissaan.

Minnan lukemaa - blogi, Tenhunen, Eeva: Nuku hyvin, Punahilkka.





Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2010 Terttu Uusimaa