Sisällön alkuun
Menu

Rex Stout

(1.12.1886 - 27.10.1975)

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Toukokuussa 2010 ilmestyi Bookkarilta uutena painoksena Nero Wolfe -kirja: 3 x Nero Wolfe : Liian monta epäiltyä.
Kolme unohtumatonta Wolfe-mysteeriä yksissä kansissa!  Sisältö: Ikkuna kuolemaan, Taimenet todistavat, Liian monta etsivää.
Kirja on ilmestynyt 1992 Book Studion kustantamana nimellä Liian monta etsivää , suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom.

Viimeinen suomeksi ilmestynyt Rex Stoutin
Nero Wolfe -dekkari on
Nero Wolfen viimeinen juttu (A Family Affair, 1975),
joka ilmestyi vuonna 1997 SaPo -sarjassa
numerolla 409.

Vuonna 2003 50 vuotta täyttäneessä
SaPo -sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan 27
Nero Wolfe -kirjaa.

Viihdeviikarit/Book Studion Jännityksen mestarit -sarjassa on ilmestynyt 7 Nero Wolfe -kirjaa, joista kaksi on novellikokoelmia (Ei aivan tarpeeksi kuollut (1992) ja Liian monta etsivää (1992).

Yhdeksäntoistaosainen Nero Wolfe-sarja
alkaa FST5 kanavalla 25.7.2008 klo 20.45.
Ensimminen osa: Ovikello soi (The Doorbell Rang, 2001).
Lisätietoa: A Nero Wolfe Mystery.

Rex Stoutin Nero Wolfe -kirjat ovat loistavia ja nerokkaita dekkareita. Suosittelen lämpimästi.




Wolfe Pack - Official Site of the Nero Wolfe Society.



Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Rex Todhunter Stout syntyi Noblesvillessä Indianassa 1.12.1886. Rex Stout oli yhdeksänlapsisen kveekariperheen kuudes lapsi. Poika oppi lukemaan sujuvasti jo neljän vanhana, mutta uskonnollisessa kodissa ei ollut juurikaan muuta luettavaa kuin raamattu.
Stout työskenteli monenlaisissa sekalaisissa tehtävissä kuten esim. pankkialalla, jossa menestyikin erittäin hyvin. Hän kirjoitti samalla runoja, kertomuksia ja erilaisia artikkeleita aikakauslehdille ja kirjoitti ennen rikosromaaneja muutamia kaupallista menestystä vaille jääneitä romaaneja. Stoutin ensimmäinen kirja How Like a God ilmestyi 1929 ja kirja oli eräänlainen psykologinen tutkielma. Stout aloitti rikoskertomusten kirjoittamisen myöhäisellä iällä, 48-vuotiaana.
Jo ensimmäisessä rikosromaanissaan Fer-de-Lance, 1934 (suom. Keihäskäärme, 1989) esittäytyivät hänen sankarinsa massiivinen, oluesta, hyvästä ruoasta ja orkideoista pitävä montenegrolaissyntyinen raskaan sarjan etsivä Nero Wolfe ja Wolfen kovanaamainen ja tarmokas apulainen Archie Goodwin, joka hoitaa käytännön etsivätoimet. Rex Stoutin legendaarinen sankari, yksityisetsivä Nero Wolfe, on perustanut oman toimiston 1928. Hän ratkoo ongelmallisia rikostapauksia ruskeasta hiekkakivestä rakennetussa talossaan West 35th Streetillä New Yorkissa. Hänen lisäkseen siinä asuu hänen palveluskuntansa, Archie Goodwin, mestarikokki Fritz Brenner ja puutarhuri Theodore Horstmann, joka hoitaa kattoterassilla olevan kasvihuoneen orkideoita.
Talossaan Wolfe istuu erikoissuuressa tuolissaan, ei pysty ristimään sääriään koska hänen reitensä ovat niin paksut, piipahtaa hissillä kasvihuoneeseen kymmenentuhannen orkidean kokoelmansa luo ja selvittää rikoksia talosta liikahtamatta. Wolfen apulainen, toiminnan mies Archie Goodwin, on hänen silmät ja jalat kaikessa mikä tapahtuu läntisen 35. kadun vanhan hiekkakivitalon ulkopuolella. Tarvittaessa Archien avuksi palkataan myös yksityisetsivät Saul Pantzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Kirjojen vakituista henkilöstöä on myös usein väärillä jäljillä ahertava komisario Cramer.
Jo ensimmäiset Nero Wolfe -kirjat tekivät Stoutista menestyskirjailijan. Hän jatkoi niiden kirjoittamista aina kuolemaansa saakka v. 1975. Hän julkaisi aluksi kirjan vuodessa ja 40-luvulta lähtien useampiakin vuodessa. Kaiken kaikkiaan Stout julkaisi yli 47
Nero Wolfe -kirjaa ja viimeinen kirja, A Family Afair (suom. Nero Wolfen viimeinen juttu, 1997) ilmestyi 1975 eli samana vuonna kuin kirjailija kuoli 89 vuoden iässä.
Kaikki Nero Wolfe - romaanit on suomennettu. WSOY:n SaPo -sarjassa on ilmestynyt 27 Nero Wolfe -kirjaa. Viihdeviikarit/Book Studion Jännityksen mestarit -sarjassa on ilmestynyt 7 Nero Wolfe -kirjaa, joista kaksi on novellikokoelmia (Ei aivan tarpeeksi kuollut (1992) ja Liian monta etsivää (1992). Suomentamatta on vielä joitakin pienoisromaaneja ja novellikokoelmia.
Amerikkalainen Robert Goldsborough ryhtyi kirjoittamaan 1980-luvulla uusia Nero Wolfe -kirjoja. Suomeksi niistä on ilmestynyt muutamia.
Rex Stoutin Nero Wolfe -kirjat kuuluvat suurten dekkariklassikoiden aateliin. Kirjoja julkaistaan jatkuvasti uusina painoksina ja aina ne löytävät uusia lukijoita. Kirjojen viehätys perustuukin viime kädessä Rex Stoutin loistavan eloisaan ja huumoripitoiseen kerrontaan.


Palkinnot

MWA Grand Master -palkinto 1959.

Vuosittain jaetaan Nero Wolfe - palkinto
Palkinnon saajina on useita meillälkin tunnettuja dekkarikirjailijoita.

Teokset

Rikosromaanit

Nero Wolfe -romaanit

Fer-deLance. 1934. (suom. Keihäskäärme. 1989).
The League of the Frigtened Men. 1935. (suom. Pelokkaitten miesten liitto. 1990).
The Rubber Band. 1936. (suom. Puuttuva lenkki, 1991).
The Red Box. 1937. (suom. Punaisen rasian arvoitus, 1987).
Too Many Cooks. 1938. (suom. Liian monta kokkia, 1979).
Some Buried Caesar. 1939. (suom. Caesar on kuollut, 1957).
Over My Dead Body. 1940. (suom. Yli kuolleen ruumiini, 1992).
Where There's a Will. 1940. (suom. Missä on testamentti, 1993).
The Silent Speaker. 1946. (suom. Kadonnut ääni, 1954).
Too Many Women. 1947. (suom. Liian monta naista, 1977).
And Be a Villain. 1948. (suom. Liian monta kuolemaa, 1954).
The Secont Confession. 1949. (suom. Toinen tunnustus, 1994).
In the Best Families. 1950. (suom. Parhaissakin perheissä, 1959).
Murder by the Book. 1951. (suom. Kuoleman käsikirjoitus, 1966).
Prisoner's Base. 1952. (suom. Nero Wolfe pesee kätensä, 1994).
The Golden Spiders. 1953. (suom. Kultaiset hämähäkit, 1990).
The Black Mountain. 1954. (suom. Mustan vuoren varjossa, 1987).
Before Midnight. 1955. (suom. Ennen keskiyötä, 1959).
Might as Well Be Dead. 1956. (suom. Viittä vaille vainaja, 1971).
If Death Ever Slept. 1957. (suom. Jos kuolema uinahtaa, 1972).
Chapange for One. 1958. (suom. Samppanjaa yhdelle, 1963).
Plot It Yourself. 1959. (suom. Murhaajan tyyliin, 1995).
Too Many Clients. 1960. (suom. Liian monta asiakasta, 1981).
The Final Deduction. 1961. (suom. Lopullinen ratkaisu, 1988).
Gambit. 1962. (suom. Viimeinen siirto, 1995).
The Mother Hunt. 1963. (suom. Löytölapsi, 1966).
A Right to Die. 1964. (suom. Oikeus kuolla, 1980).
The Doorbell Rang. 1965. (suom. Ovikello soi, 1967).
Death of a Doxy. 1966. (suom. Murha makuuhuoneessa, 1983).
The Father Hunt. 1968. (suoml. Isätön tyttö, 1996).
Death of a Dude. 1969. (suom. Kesävieraan kuolema, 1996).
Please Pass the Guilt. 1973. (suom. Kuolema pöytälaatikossa, 1997).
A Family Affair. 1975. (suom. Nero Wolfen viimeinen juttu, 1997).

Nero Wolfe -pienoisromaanien ja -novellien kokoelmat

Black Orchids. 1942.
Not Quite Dead Enough. 1944. (suom. Ei aivan tarpeeksi kuollut, 1992).
Trouble in Triplicate. 1949.
Three Doors to Death. 1950.
Curtains for Three. 1950.
Triple Jeopardy. 1952.
Three Men Out. 1954.
Three Witnesses. 1956.
Three for the Chair. 1957. (suom. Liian monta etsivää, 1992;  Liian monta epäiltyä, 2010.
And Four to Go. 1958.
Three at Wolfe's Door. 1960.
Homicide Trinity. 1962.
Trio for Blunt Instruments. 1964.

Tecumseh Fox -romaanit

Douple for Death. 1939.
Bad for Business. 1940.
The Broken Vase. 1941.

Muut rikosromaanit

The President Vanishes. 1934.
The Hand in the Glove. 1937.
Red Threads. 1940.
Mountain Cat. 1939. (julk. nimellä Mountain Cat Murders. 1943).
Alphabet Hicks. 1941. (julk. nimellä The Sound of Murder. 1965).

Muut romaanit

Her Forbidden Knight (All-Story Magazine). 1913.
Under the Andes. (All-Story Magazine). 1914.
A Prize for Princes. (All-Story Weekly). 1914.
The Great Legend. (All-Story Weekly). 1916.
How Like a God. 1929.
Seed on the Wind. 1930.
Golden Remedy. 1931.
Forest Fire. 1933.
O Careless Love! 1935.
Mr. Cinderella. 1938.

Muita kirjoja

The Nero Wolfe Cook Book. 1973.
Corsage. 1977.

Rex Stoutin toimituksia

The Illustrious Dundeheads. 1942.
Rue Morgue No. 1. (Louis Greenfieldin kanssa). 1946.
Eat, Drink, and Be Buried. 1956.

Robert Goldsborough'n kirjoittamat Nero Wolfe -kirjat

Murder in E Minor. 1986.
Death on Deadline. 1987. (suom. Nero Wolfe - keltainen lehdistö, 1994).
The Blooded Ivy. 1988. (suom. Verenpunainen muratti, 1990).
The Last Coincident. 1989. (suom. Liian monta alibia, 1993).
Fade to Black. 1990. (suom. Musta aukko, 1993

Suomennokset

Kadonnut ääni.
Alkuteos: Silent Speaker, 1946. Suom. Eero Ahmavaara.
WSOY 1954. (SaPo ; 14).
2. p. 1987. - 3. p. 1991. (SaPo ; 14). ISBN 951-0-14273-5

Waldorf Astoria -hotellissa New Yorkissa odottaa yli tuhatpäinen juhlayleisö Cheney Boonea, tunnettua teollisuuspomoa, jonka on määrä pitää puhe. Mutta hänen ääntänsä ei kukaan saa enää kuulla, sillä Boone löydetään kuoliaaksi ruhjottuna eräästä hotellin sivuhuoneesta. Yleisöjoukosta erottuu vhitellen pieni, noin kymmenen ihmisen ryhmä, jolla mahdollisesti olisi etua Boonen kuolemasta, tämä kun tietää liian paljon Yhdysvaltojen kulissientakaisesta liike- ja teollisuusmaailmasta. Nero Wolfe ryhtyy apulaisensa Archie Goodwinin kanssa ratkaisemaan arvoitusta ja tekeekin sen, tapansa mukaan nojatuolissa istuen, vaikka toinenkin murha on sotkemassa piirustuksia.

Liian monta kuolemaa.
Alkuteos: And Be a Villain, 1948. Suom. Eero Ahmavaara.
WSOY 1954. (SaPo ; 10).
2. p. 1983. - 3. p. 1992. (SaPo ; 10) ISBN 951-0-11958-X
Julk. myös WSOY:n kasettikirjana (6 kasettia) 1985.

Suositussa radio-ohjelmassa vieraileva veikkauslehden julkaisija kuolee myrkytykseen kesken lähetyksen. Oliko myrkky tarkoitettu hänelle vai Madeleine Fraserille, ohjelman suositulle vetäjälle? Tutkimukset ovat umpukujassa, kun toisenkin lehden julkaisija löydetään kuolleena. Liittyvätkö murhat toisiinsa, vaikka tapauksilla ei näytä olevan mitän yhteyttä? Tarkastaja Cramerin tutkimukset polkevat yhä paikallaan, eikä Nero Wolfekaan tunnu löytävän ratkaisua. Umpikuja avautuu vasta kun murhaaja on ehtinyt iskeä kolmannen kerran.

Caesar on kuollut.
Alkuteos: Some Buried Caesar, 1939. Suom. Eero Ahmavaara.
WSOY 1957. (SaPo ; 26).
2. p. 1972. (SaPo ; 26). ISBN 951-0-00762-5
3. p. 1982. (Salamanteri). ISBN 951-0-11388-3
4. p. 1989. (SaPo , 26). ISBN 951-0-00762-5

Maaseudun hienostopiireissä, karjanjalostusmiljonäärien keskeisen kilpailun, kateuden ja vihan myrkyttämässä ympäristössä mestarisalapoliisi Nero Wolfe sa ratkaistavakseen murhien ja rikosten mysteerin, jossa tärkeää osaa esittää seutukunnan komein rotusonni Caesar. Mutta miksi Caesarinkin piti kuolla?

Ennen keskiyötä.
Alkuteos: Before Midnight, 1955. Suom. Seppo Virtanen.
WSOY 1959. (SaPo ; 45).
2. p. 1988. - 3. p. 1990 (SaPo ; 45). ISBN 951-0-03324-3

Lyömätön parivaljakko - Nero Wolfe ja Archie Goodwin - on joutunut kahden tulen väliin. Toisella puolen on joukko maailman suurimman palkintokilpailun, niin sanotun hajuvesikilpailun hermostuneita osanottajia, toisella puolen suuren mainosyhtiön vastahakoinen ja eripurainen johtokunta. Kuka murhasi kilpailun keksijän ja järjestäjän ja hankki tietoonsa miljoonien arvoiset vastaukset?

Parhaissakin perheissä.
Alkuteos: In the Best Families, 1950. Suom. Eero Ahmavaara.
WSOY 1959. (SaPo ; 40).
2. p. 1983. - 3. p. 1993. (SaPo ; 40).
ISBN 951-0-11968-7

Salapoliisi Nero Wolfe joutuu niin pahaan pinteeseen, että hänen on hylättävä rakkaat orkideansa ja koko kotinsa, josta häntä ei mikään maallinen voima yleensä saa liikkeelle. Salaperäinen Arnie Zeeck on mahtava vastustaja, joka panee vauhtia myös Wolfen luottavaan apulaiseen, sukkelasanaiseen Archie Goodwiniin.

Sampanjaa yhdelle.
Alkuteos: Champagne for One, 1958. Suom. Eero Ahmavaara.
WSOY 1963. (SaPo ; 64).
2. p. 1991. (SaPo ; 64). ISBN 951-0-17036-4

Mestarisalapoliisi Nero Wolfen uskollinen apulainen Archie Goodwin joutuu erikoiseen seurapiiritilaisuuteen, päivällisille joiden kunniavieraina on neljä nuorta naimatonta äitiä. Kaikki sujuu hyvin, kunnes tanssi alkaa ja baaripöydällä olevat lasit täytetään sampanjalla. Eräs äideistä tarttuu lasiin, juo siitä, voihkaisee ja lyyhistyy lattialle. Aluksi tapaus vaikuttaa itsemurhalta, sillä kenelläkään muulla ei ollut tilaisuutta panna myrkkyä lasiin. Archie Goodwin on kuitenkin toista mieltä, ja pian selvältä näyttänyt juttu osoittautuukin hyvin mutkikkaaksi. Niinpä Nero Wolfe ryhtyy tutkimaan tapausta - tosin vastahakoisesti, sillä hän viettäisi aikansa mieluummin rakkaiden orkideojensa parissa.

Kuoleman käsikirjoitus.
Alkuteos: Murder by the Book, 1951. Suom. Timo Martin.
WSOY 1966. (SaPo ; 77).
2. p. 1997. (SaPo ; 77). ISBN 951-0-03325-1

Olette tutussa seurassa. Tarina alkaa Nero Wolfen elegantissa toimistossa West 35. kadulla New Yorkissa. Tarkastaja Cramer vajoaa punaiseen nahkanojatuoliin ja sanoo pyytävänsä pientä palvelusta. Hänen kasvonsa ovat syvän punaiset ja hän yrittää hymyillä. Stoutin uuden laatudekkarin sankarina on tuttu lihava mies, joka antaa arvoa elämän mukavuudelle, herkullisille aterioille ja täsmälliselle aivotyölle. Uusi juttu, tarkastaja Cramerin pyytämä pieni palvelus, ei miellytä Wolfea. Siihen on sotkeutunut liian monta kostoa havittelevaa tyyppiä ja liian rennosti liikkuva tappaja

Löytölapsi.
Alkuteos: The Mother Hunt, 1963. Suom. Sauli Sipilä.
WSOY 1966. (SaPo ; 75).
2. p. 1995. - 3. p. 1997. (SaPo ; 75).
ISBN 951-0-20328-9

Mestarisalapoliisi Nero Wolfen toimistoon astuu eräänä päivänä muuan rouva Valdon. Hän halusiai selvän siitä, miten hänen ovelleen on joutunut muutaman kuukauden ikäisen poikalapsen sisältävä nyytti. Tuskin hän olisi vaivannut kuuluisaa salapoliisia, ellei nyyttiin olisi kiinnitetty paperilappua, jossa vihjataan, että hänen kuollut miehensä oli pojan isä. Nero Wolfe ottaa tehtävän vastahakoisesti vastaan, koska hän pitää sitä lähinnä sosiaaliviranomaisten asiana. Sitten eräästä autosta löydetään köydenpätkällä kuristettu nainen...

Ovikello soi.
Alkuteos: The Doorbell Rang, 1965. Suom. Eila Pennanen.
WSOY 1967. (SaPo ; 80).
2. p. 1990. (SaPo ; 80). ISBN 951-0-03327-8
Julk. myös WSOY:n kasettikirjana (6 kas.) 1988.

Rouva Bruner, upporikas miljonäärin leski saapuu läntisen 35. kadun vanhaan hiekkakivitaloon, astuu Nero Wolfen upeaan toimistoon, istahtaa punaiseen nahkatuoliin ja pyytää apua. Hänen asiansa on niin arkaluontoinen, ja tehtävä niin vaikea, että jopa Wolfekin aluksi kieltäytyy. Mutta - kuten kaikki tiedämme - tämä raskaan sarjan oikkupussi on myös hyvin tietoinen omasta nerokkuudestaan. Hän ottaa haasteen vastaan - ja kohtaa uransa vastenmielisimmän, periaatteettomimman - ja kenties vaarallisimman vastustajan.

Viittä vaille vainaja.
Alkuteos: Might as Well Be Dead, 1956. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1971. (SaPo ; 126).
2. p. 1971. (SaPo ; 126).
3. p. 1997. (SaPo ; 126). ISBN 951-0-03328-6

Tiedättehän Nero Wolfen, paksun mestarietsivän. Hän on pysynyt entisellään. Hyvä ruoka maistuu hänen suussaan yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, ja orkideat ovat yhä hänen sydäntään lähinnä. Kuten aina ennenkin hän huokailee, mutisee ja murisee asiakkailleen, ja myös naisten suhteen pätee vanha nyrkkisääntö: Nero Wolfe tuntee vain harvoin vastenmielisyyttä naisia kohtaan - eikä koskaan pidä heistä... Entisellään on myös hänen välkky apulaisensa Archie Goodwin, hän joka pitää naisista. Lyömätön parivaljakko saa kanaviillokkia sitkeämpää purtavaa kun uusi asiakas uskaltautuu häiritsemään Nero Wolfen upean Manhattanin-toimiston julakaista rauhaa. - Mies on hyvin pukeutunut, kuusissakymmenissä, ja valmis maksamaan mitä hyvänsä. Hän tahtoi takaisin poikansa, joka oli lähtenyt kotoa yksitoista vuotta sitten.

Jos kuolema uinahtaa.
Alkuteos: If Death Ever Slept, 1957. Suom. Reijo Lehtonen.
WSOY 1972. (SaPo ; 144).
ISBN 951-0-00669-6
Teos julk. myös WSOY:n kasettikirjana 1992.

"Haluan teidän hankkivan käärmeen ulos perheestäni", vaatii miljonääripohatta Otis Jarrell, jonka liikesalaisuudet ovat alkaneet kummasti vuotamaan sen jälkeen, kun poika Jarrell nai taloon salaperäisen Susanin. Nero Wolfen mielestä juttu haisee, mutta hänen apurilleen Archie Goodwinille käärmejahti sopii kuin nyrkki silmään - pomosta viis.
Ikävä vain, että luksushomma Jarrellin "sihteerinä" Viidennen avenuen sukutalossa alkaa pian saada epäkodikkaita piirteitä. Muuan ase katoaa, ja sitten ollaankin sellaisessa rikosvyyhdissä, että nokkela-Archien on nöyrryttävä ja annettava juttu tukevampiin käsiin eli maailman painavimman salapoliisin Nero Wolfen ratkaistavaksi.

Liian monta naista.
Alkuteos: Too Many Women, 1947. Suom. Reijo Lehtonen.
WSOY 1977. (SaPo ; 209).
ISBN 951-0-08154-X

Muuan Naylor-Kerr -suuryhtiön toimihenkilöistä, kirjeenvaihdon tarkkailija Waldo Wilmot Moore on jäänyt auton alle ja saanut surmansa. Parivaljakko Nero Wolfe - Archie Goodwin ottaa tehtäväkseen selvittää, onko kyksymyksessä onnettomuus - vai murha, kuten eräs yhtiön päälliköistä epäilee. Yhtiön leipiin pestautuneen Archien edessä on mahdollisuuksien valtameri, jonka paras puoli on kirjeenvaihto-osaston kolmesataa toinen toistaan hehkeämpää herranterttua. Mutta mitalilla on toinenkin puoli, vähemmän kaunis. Sillä joku on laatinut pirullisen suunnitelman monen muunkin kuin Mooren päänmenoksi. Ja se joku on vähällä onnistua.

Liian monta kokkia.
Alkuteos: Too Many Cooks, 1938. Suom. Eila Pennanen.
WSOY 1979. (SaPo ; 240).
ISBN 951-0-09271-1
2. p. 1994. (SaPo ; 240) ISBN 951-0-09271-1

Nero Wolfen runsas ihailijakaarti tuntee toki mestarinsa harrastuksen kielen ja vatsan nautintoihin. Ymmärtää myös miten tätä herkkätajuista älypäätä sykähdytti kutsu kunniavieraaksi viidentoista huippukokin maailmankonferenssiin. Nero siis matkusti. Jo matkalla hän huomasi, että keittotaidossa, taiteista hienostuneimmassa ja inhimillisimmässä, piilee vivahteikkaita, vaarallisia intohimoja. Saman tien hän mhös aavisti, että ennen kuin juhlat on juhlittu ja liemet latkittu, maailmassa on yksi suuri keittiömestari vähemmän. Neron herkkuloma loppui siis lyhyeen. Mutta tämän mainion dekkarin ihmeellisin yllätys on se että murhan lisäksi Nero paljastaa vihdoin muutaman tarkoin varjellun ruokaohjeen, joilla hän on leuhkinut vuositolkulla.

Oikeus kuolla.
Alkuteos: A Right to Die, 1964. Suom. Eila Pennanen.
WSOY 1980. (SaPo ; 250).
ISBN 951-0-09819-1

Musta antropologian professori pyytää Nero Wolfen toimistolta apua varsin luottamuksellisessa asiassa. Hänen Kansalaisoikeuskomiteassa työskentelevä poikansa aikoo naida valkoihoisen työtoverinsa. Mutta suostuisiko rikas, kaunis ja älykäs valkoinen tyttö vaimoksi mustalle miehelle, ellei hänessä - tai hänen menneisyydessään - olisi jotain vialla? Tässä kirjassa tutut salapoliisit Nero Wolfe ja Archie Goodwin sekaantuvat Yhdysvaltain tärkeimpään sisäiseen ongelmaan, tapaavat mielenkiintoisimmat tyypit, mitä Stoutin galleriasta löytyy ja kaivavat esiin murhamotiivin, joka on ainutlaatuinen koko dekkarikirjallisuudessa.

Liian monta asiakasta.
Alkuteos: Too Many Clients, 1960. Suom. Reijo Lehtonen.
WSOY 1981. (SaPo ; 265).
ISBN 951-0-106611-9

Nero Wolfen pankkitili osoittaa taas kerran laskusuuntaa. Pelastava asiakas ilmestyy nuhruisen miehen hahmossa yksityisetsivän toimistoon esitellen itsensä suuryhtiön toimitusjohtajaksi. Wolfen apulainen Archie Goodwin innostuu, mutta ilo on lyhytaikaista. Teollisuusjohtaja löydetään pian murhattuna. Asiakas on menetetty, mutta Archie ryhtyy tutkimaan juttua omin päin. Hän löytää salaisen lemmenpesän, jonka ympärillä sikiää toinen toistaan värikkäämpiä asiakkaita. Kaikki ovat sotkeutuneet samaan vyyhteen.

Murha makuuhuoneessa.
Alkuteos: Deadt of a Doxy, 1966. Suom. Hilkka Pekkanen.
WSOY 1983. (SaPo ; 282).
ISBN 951-0-11891-5
2. p. 1996. (SaPo 282). ISBN 951-0-11891-5

Eivät lopu riesat rakkaalta ystävältämme Nero Wolfelta. Raha tekee tiukkaa ja kilot karttuvat, sehän nyt on selvää. Mutta että vielä tuttu mies ja apulainen Orrie Cather on pantu putkaan syytettynä nuoren sulottaren murhasta...Tyttönen on kuulunut erään vaikutusvaltaisen finanssimiehen viihdyttäjiin, eikä miekkonen, eipä tietysti, halua nimeään sotkettavan moiseen pyykkiin. Kohtalaisesta rahasummasta Nero lupautuu pitämään pampun maineen niin puhtoisena kuin maineen tuleekin olla. Mutta miten on? Saako Orrie-parka sen edestä lähtöpassit hirsipuuhun?

Mustan vuoren varjossa.
Alkuteos: The Black Mountain, 1954. Suom. Olli-Pekka Rönn.
Viihdeviikarit 1987. (Jännityksen mestarit ; 6).
ISBN 951-611-128-9
2. p. 1989. (Jännityksen mestarit ; 6). ISBN 951-611-128-9

Punaisen rasian arvoitus.
Alkuteos: The Red Box, 1937. Suom. Reijo Lehtonen.
WSOY 1987.
ISBN 951-0-14546-7
2. p. 1990. ISBN 951-0-14546-7
3. p. 1995. (SaPo ; 385). ISBN 951-0-20322-X

Moll Lauck oli perso makeisille, ja se koitui hänen kohtalokseen. Sillä juuri siinä palassa, jonka hän poimi suuhunsa pilan päiten kähveltämästään rasiasta, oli tappava annos syankaliumia... Nuoren ja kauniin mannekiinin kuolema tuo näköpiiriin lyömättömän Holmes-Watson -parin, raskaan sarjan yksityisetsivän Nero Wolfen ja hänen apulaisensa Archie Goodwinin, joilla nyt on edessään tavallista juonikkaampi juttu.

Lopullinen ratkaisu.
Alkuteos: The Final Deduction, 1961. Suom. Kari Nenonen.
Viihdeviikarit 1988. (Jännityksen mestarit ; 19).
ISBN 951-611-179-3
2. p. 1989. (JM ; 19). ISBN 951-611-179-3

"Jimmy on meillä. Hän on hyvässä kunnossa. Saatte hänet takaisin, jos maksatte meille 50 000 dollaria ettekä sotke viranomaisia asiaan..." Kiristyskirjeen saanut rouva on järkyttynyt. Hän ei niinkään välitä rahasumman suuruudesta - tärkeintä on, että hänen aviomiehensä säilyy hengissä. Niinpä hän vie kiristyskirjeen Nero Wolfelle. Ja järkkymättömänä kuten aina Wolfe yhdistelee palapelin osasia sillä aikaa kun hänen väsymätön apulaisensa Archie Goodwin tekee loputonta jalkatyötä New Yorkin kaduilla - keräten vähä vähältä niitä tietoja, joilla orkideoidensa parissa viihtyvä Wolfe aikoo jutun ratkaista.

Keihäskäärme.
Alkuteos: Fer-de-Lance, 1934. Suom. Reijo Kalvas.
Viihdeviikarit 1989. (Jännityksen mestarit ; 30).
ISBN 951-611-251-X
Uusintap. ilm. yhteisniteessä: Keihäskäärme & Kultaiset hämähäkit.
Book Studio 1993. ISBN 951-611-589-6
Ensimmäinen Nero Wolfe -kirja.


Leikelty sanomalehti, nuoren insinöörin mystinen katoaminen ja lopulta arvostetun yliopiston rehtorin kuolema saavat kaikin puolin suuren yksityisetsivä Nero Wolfen tarjoamaan 10 000 dollarin vetoa piirisyyttäjälle - ja auttamaan nuorta naista todistamaan, ettei hänen äitinsä ole murhaaja...
Todellinen klassikko, kaikkien aikojen ensimmäinen Nero Wolfe -kirja, jossa kirjailija Rex Stout esitteli lukijoille myöhemmin maailmankuuluksi muodustuneen etsivähahmonsa - ja yhtä tuore ja riemastuttava salapoliisiromaani tänä päivänä kuin ilmestyessään ensi kerran viisikymmentä vuotta sitten.

Kultaiset hämähäkit.
Alkuteos: The Golden Spiders, 1953. Suom. Reijo Kalvas.
Book Studio 1990. (Jännityksen mestarit; 40).
ISBN 951-611-317-6
Uusintap. ilm. yhteisniteessä: Keihäskäärme & Kultaiset hämähäkit.
Book Studio 1993. ISBN 951-611-589-6

Nero Wolfe on tunnettu paitsi loistavana salapoliisina myös sangen rahantuntevana miehenä. Siihen on tietysti syynsä: orkideat, Fritzin kulinaristinen keittiö ja Archien palkka nielevät yhteensä melkoisen summan rhaa kuukausittain, niinpä palkkioiden on oltava sen mukaisia. Miksi Wolfe sitten poikkeaa kaikista tavoistaan ja ottaa jutun hoitaakseen muutaman kolikon etumaksusta? Ja miksi kaksi ensimmäistä toimeksiantajaa murhataan? Sillä aikaa kun Archie yrittää selvittää asioita hautausurakoitsijaksi naamioituneena Wolfe tutkiskelee mielessään hajanaisia johtolankoja: vihreää Cadillacia, salaperäistä naista ja korvarenkaita - hämähäkin muotoisia kultaisia korvarenkaita...

Pelokkaitten miesten liitto.
Alkuteos: The League of Frightened Men, 1935. Suom. Reijo Lehtonen.
WSOY 1990. (SaPo ; 336).
ISBN 951-0-16206-X

Kun marraskuun sade yhtyy työn puutteeseen, jota jatkuu niin pitkään, että olo alkaa tuntua tuskalliselta, syntyy prologi - avainkohtaus - josta myöhemmin kehittyisi näytelmä. Paul Chapinin nimi aloitti sen, herra Hibbardin mahdoton tapaus jatkoi sitä, ja sitten sattui yllättävä katoaminen. Nero Wolfen ja Archie Goodwinin oli aika toimia. Pelokkaitten miesten liitto täytyi pelastaa runoilevan psykopaatin aikeilta.

Puuttuva lenkki.
Alkuteos: The Rubber Band, 1936.
Book Studio 1991. (Jännityksen mestarit ; 61).
ISBN 951-611-375-3

Mitä yhteistä on syvässä etelässä tapahtuneella brutaalilla lynkkauksella ja ylhäisellä englantilaisella aatelismiehellä? Nuori, päättäväinen neito palkkaa Nero Wolfen etsimään ja todistamaan yhteyden - ja pian tämä maailman suurin salapoliisi ja hänen oikea kätensä Archie Goodwin ovat kaulaansa myöten sotkeutuneet kansainväliseen skandaaliin ja uuteen murhaan.

Ei aivan tarpeeksi kuollut.
Alkuteos: Not Quite Dead Enough, 1944. Suom. Päivi Kalenius.
Book Studio 1992. (Jännityksen mestarit ; 61).
ISBN 951-611-460-1

Sisältää pienoisromaanit: Ei aivan tarpeeksi kuollut (Not Quite Dead Enough) ja Ansa (Body Trap).
Nimeni on Archie Goodwin, mutta kutsukaa minua vain Archieksi, ja työskentelen Nero Wolfen palveluksessa. Nero Wolfe taas on ylipainoinen olutta juova orkideafanaatikko, mutta on hänestä joskus hyötyäkin. Kuten esimerkiksi silloin, kun eräs pilailija kysyi minulta: "Kuka murhasi sen naisen, jonka seurassa olit eilen?" Tosin kyseessä ei ollutkaan pila - ja saadakseen vastauksen kysymykseensä poliisit panivat minut lukkkojen taa. Niinpä Wolfe ahtautui nojatuoliinsa ja ryhtyi töihin - sillä jos minä joutuisin vankilaan, kuka huolehtisi juoksupojan tehtävistä?

Liian monta etsivää.
Alkuteos: Three for the Chair, 1957. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.
Book Studio 1992. (Jännityksen mestarit ; 67).
ISBN 951-611-533-0
2. p. 1997. (Jännityksen mestarit ; 67). ISBN 951-611-868-2

Sisältää novellit: Ikkuna kuolemaan (A Window for Death), Taimenet todistavat (Immune to Murder) ja Liian monta etsivää (Too Many Detectives).
Kun yhteen juttuun sekaantuu yli viisikymmentä etsivää, se on ehdottomasti liikaa. Mutta kun murhasta pidätettyinä ovat Archie Goodwin ja itse Nero Wolfe - joka fyysiseltä olemukseltaan vastaa ainakin kahta - tämä maailman suurin salapoliisi hyväksyy tilanteen stoalaisen tyynesti. Mutta onko etsiviä sittenkin liikaa - saako Cohenin Gazette kahdeksanpalstaisen otsikon: Nero Wolfe tuomitaan murhasta.!
Huom!   Kirja on ilmestynyt keväällä 2010 uutena painoksena ja uudella nimellä
Liian monta epäiltyä (suom. Reijo Kalval) Bookkarin kustantamana.

Yli kuolleen ruumiini.
Alkuteos: Over My Dead Body, 1940. Suom. Eila Pennanen.
WSOY 1992. (SaPo ; 362).
ISBN 951-0-18192-7

Ihastuttavaa miekkailunopettajaa syytetään timanttien varaastamisesta. Hän on laittomasti maassa, ja jotta soppa pahenisi entisestään, löytyy ruumis ja miekkailunopettaja osoittautuu Nero Wolfen tyttäreksi....
Kun Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin saapuu paikalle, tilanne vain mutkistuu: murha-ase löytyy Archien taskusta! Mitä tekee tässä tilanteessa suurikokoinen salapoliisi ja pinttynyt poikamies Nero Wolfe, joka on tottunut selviytymään kinkkisistä paikoista? Nyt ovat tulessa tytär, kansainväliset agentit, liikemiehet, poliisi ja Archie.

Missä on testamentti.
Alkuteos: Where There's a Will, 1940. Suom. Eila Pennanen.
WSOY 1993. (SaPo ; 371).
ISBN 951-0-18960-X

Teos on julk. myös WSOY:n kasettikirjana v. 1994.
Noe Hawthornen sisarukset eivät ole tyytyväisiä veljensä testamenttiin, jonka mukaan suurin osa omiasuudesta siirtyisi hänen naisystävälleen Naomi Karnille. He haluavat, että Nero Wolfe ja Archie Goodwin vaikuttaisivat ripeästä asiaan. Pian Noelin kuolema paljastuu murhaksi, ja epäiltyjä on vainajan maalaistalo tulvillaan. Kesken murhatutkimusten mahdollinen suurperijä Naomi Karn löytyy kuristettuna. Nero Wolfe ei ole koskaan pitänyt testamenttijupakoista, ja tämä tuntuu kaikista likaisimmalta. Hän tarvitsee hyvien hermojen ja päättelykyvyn lisäksi myös kukkien tuntemusta, ennen kuin Noelin ja Naomin murhat on selvitetty.

Nero Wolfe pesee kätensä.
Alkuteos: Prisoner's Base, 1952. Suom. Hanno Vammelvuo.
WSOY 1994. (SaPo ; 380).
ISBN 951-0-19623-1

Salapoliisi Nero Wolfen ovelle ilmestyy nuori nainen joka ei halua paljastaa nimeään, mutta vaatii saada turvapaikan viikoksi. Archie Goodwin, Wolfen oiva apulainen majoittaisi mielellään kauniin tuntemattoman, mutta Nero Wolfe ei halua kutsumattomia vieraita ylelliseen ruokapöytäänsä. Wolfe pesee kätensä koko jutusta, mutta myöhemmin, kun nainen löydetään kuristettuna, Wolfe huomaakin joutuneensa keskelle pyyhefirman likapyykkiä. Perijättären miljoonille olisi montakin ottajaa, mutta kuka on tarpeeksi kylmäverinen murhaajaksi?

Toinen tunnustus.
Alkuteos: The Second Confession, 1949. Suom. Eila Pennanen ja Hanno Vammelvuo.
WSOY 1994. (SaPo ; 375).
ISBN 951-0-19389-5

James U. Sperling on äveriäs teollisuuspohatta, joka epäilee nuoremman tyttärensä miesystävää kommunistiksi. Tämähän ei tietysti käy päinsä, ja niin Nero Wolfe apureineen palkataan selvittämään vävyehdokkaan taustoja. Tutkimukset ovat vasta aluillaan, kun Wolfen rakas orkideatarha joutuu hävityksen kohteeksi - ja pian tapahtuu myös murha. Olisiko kaiken takana Wolfen verivihollinen, salaperäinen rikoslordi X?

Murhaajan tyyliin.
Alkuteos: Plot It Yourself, 1959. Suom. Kristiina Rikman.
WSOY 1995. (SaPo ; 383).
ISBN 951-0-20209-6

Neljä tuntematonta kirjailijaa syyttää tunnettuja kirjailijoita ideoiden varastamisesta ja vaatii huomattavia vahingonkorvauksia. Kirjailijoiden ja kustantajien yhteinen komitea palkkaa Nero Wolfen ja Archie Goodwinin tutkimaan plagiointisyytteiden pitävyyttä. Tuntemattomien kirjoittajien tekstejä analysoituaan Nero Wolfe vakuuttuu, että kaikki tarinat ovat saman henkilön kirjoittamia. Mutta miten nuo käsikirjoitustekeleet ovat päätyneet tunntettujen kirjailijoiden kotiin, kirjallisen agentin mappiin ja kustantajan arkistoon? Ja onko plagiointijupakan alkuunpanijana vain yksi ihminen vai onko sen takana salaliitto? Nero Wolfelle tulee kiire, kun kolme kirjailijaa menettää henkensä. Kahden viikon kuluessa hän näyttää kuitenkin toteen sen, että mestaria on mahdoton huiputtaa.

Viimeinen siirto.
Alkuteos: Gambit, 1962. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1995. (SaPo ; 392).
ISBN 951-0-20546-X

Nuori Paul Jerin oli kolkosti säihkyvä nero, joka elätti itsensä tekemällä taikatemppuja ja väsäämällä runonsäkeitä ja vitsejä onnittelukortteihin. Hän oli etevä myös shakissa, vaikka pelasi sitä vain huvikseen. Matthew Blount, yltiöpäinen miljonääri, hautoi pirullisen viatonta suunnitelmaa lyödä Jerin tämän lempilajissa. Blount järjesti Jerinin pelaamaan sokkosimultaaanipelejä kahtatoista Bambiittikeron jäsentä vastaan. Kaikki sujuikin mallikkaasti, kunnes huonovointinen Jerin jouduttiin kiidättämään sairalaan, ja Blount pidätettiin murhaajana. Salaa isältään ja tämän asianajajalta Blountin tytär saapuu Nero Wolfen luo ja väittää tietävänsä, ettei hänen isänsä suunnitelmaan kuulunut murha. Blountin syyttömäksi todistaminen näyttää täysin mahdottomalta, siksi tapaus onkin Wolfen kaltaiselle älyn jättiläiselle kiihottava haaste.

Isätön tyttö.
Alkuteos: The Father Hunt, 1968. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1996. (SaPo ; 395).
ISBN 951-0-20980-5

Amy Denovo pyytää Archie Goodwinia etsimään hänen isänsä. Siitä kuka tai missä isä on ei 22-vuotiaalla kaunottarella ole harmainta aavistustakaan. Amyn silmien välkkeeseen ja säärten muotoihin lumoutunut Archie suostuu pyyntöön. Nero Wolfea kiinnostaa ainoastaan Amyn pankkitilin laatu. Hän järkeilee, että isän jäljille pääsisi parhaiten Amyn äidin kautta. Mutta Elinor Denovo ei voi auttaa enää ketään, ja vaikeneminen näyttää olevan kultaa rouvavainaan rakastajille. He ovat vaikutusvaltaisia ja upporikkaita miehiä - ja yhdellä on salaisuus, jonka paljastumisen hän on valmis estämään millä hinnalla hyvänsä.

Kesävieraan kuolema.
Alkuteos: Death of a Dude, 1969. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1996. (SaPo ; 400).
ISBN 951-0-21267-9

Koska vuori ei voinut tulla Nero Wolfen luo, suuri etsivä tuli vuoren luo - tarkasti ottaen Lame Horseen Montanaan. Lipevä kaupunkilaiskaveri oli onnistunut saamaan siellä ensin maalaistytön raskaaksi ja sitten luodin selkäänsä. Nero Wolfen tehtävänä on vapauttaa rikokseen syytön mies ja napata oikea murhaaja. Mutta kun etsivä saapuu silkkipyjamineen länteen, hän huomaa sotkeutuneensa merkilliseen juttuun. Se on kuin kuhiseva ampiaispesä täynnä paikallista kyynisyytt, hutiloivaa poliisintyötä ja vastenmielisiä poliittisia lonkeroita. Nero Wolfe on hämmentynyt, kunnes oikea tappaja iskee jälleen ja aliarvioi keikarimaisen kaupunkilaisetsivän kyvyt paljastaa roistot erehtymättömällä vaistollaan.

Kuolema pöytälaatikossa.
Alkuteos: Please Pass the Guilt, 1973. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1997. (SaPo ; 404).
ISBN 951-0-21841-3

Suuren yrityksen apulaisjohtaja Peter J. Odell kuolee pommiräjähdyksessä. Odell meni kollegansa apulaisjohtaja Amory Browningin huoneeseen ja avasi kirjoituspäydän alimmaisen laatikon, jossa Browningin tiedettiin säilyttävän yhtä tai useampaa pullollista viskiä. JOku oli asettanut pommin laatikkoon. Odell-vainaa ja Browning olivat molemmat ehdolla yrityksen pääjohtajiksi. Kuka asetti pommin, ja kuka oli murhan kohde?
Nero Wolfen rahavarat ovat vähissä, ja siitä syystä hän joutuu sietämään rettelöivää naisihmistä, rouva Odellia, asiakkaana.

Nero Wolfen viimeinen juttu.
Alkuteos: A Family Affair, 1975. Suom. Kalevi Nyytäjä.
WSOY 1997. (SaPo ; 409).
ISBN 951-0-22158-9
Teos julk. myös WSOY:n kasettikirjana v. 1998.

Etsiväneron sietokyky ei koskaan aikaisemmin ole joutunut niin äärirajoille kuin nyt. Nero Wolfe on valmis työskentelemään ilman palkkiota ja asiakasta, ja ensimmäistä kertaa hän on myös täysin sanaton. Hän on niin vihainen että kieltäytyy puhumasta poliisille, vaikka joutuu sen takia viettämään yli kaksi vuorokautta pidätettynä. Wolfen elämäntavat tunteva lukija voi päätellä, että moiseen tarvitaan vähintään pommin räjähtäminen nautintoja arvostavan neron edessä. Juuri näin tapahtuu. Räjähdyksessä kuolee Wolfen lempiravintolan tarjoilija. On ymmärrettävää, että Nero Wolfe on innokas löytämään rikoksen tekijän.

3 x Nero Wolfe : Liian monta epäiltyä.
Alkuteos:  Three for the chair, 1957.    Suom. Reijo Kalvas.
Bookkari 2010.
ISBN 978-951-612066-2 (sid.)   26 e.   Ilm. 3/2010.

Kolme unohtumatonta Wolfe-mysteeriä yksissä kansissa!  Sisältö: Ikkuna kuomemaan, Taimenet todistavat, Liian monta etsivää.
Huom! Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi Book Studion kustantamana nimellä Liian monta etsivää.  2. p. ilmestyi 1997. Kirjan suomentaja oli Sirkka-Liisa Sjöblom.
Lisätietoa:
- Wikipedia - Three for the chair.


Robert Goldsborough'n kirjoittamien Nero Wolfe -kirjojen suomennokset

Verenpunainen muratti.
Alkuteos: The blooded ivy. Suom. Heikki Sarkkila.
Book Studio 1993. (Jännityksen mestarit ; 50 ).
ISBN 951-611- 368-0

Liian monta alibia.
Alkuteos: The last coindicence. Suom. Sirpa Vuento.
Book Studio 1993. (Jännityksen mestarit ; 75).
ISBN 951-611- 615-9

Musta aukko.
Alkuteos: Fade to black. Suom. Sirpa Vuento.
Book Studio 1993. (Jännityksen mestarit ; 71).
ISBN 951-611- 515-2

Keltainen lehdistö.
Alkuteos: Death on deadline. Suom. Sirpa Vuento.
Book Studio 1994. (Jännityksen mestarit ; 82).
ISBN 951-611-647-7


Artikkeleita ja kirjallisuutta

Anderson, David R.: Rex Stout. 1984.
Baring-Gould, William S.: Nero Wolfe of West Thirty-Fifth Stree. 1969.
Darby, Ken: The Brownstone House of Nero Wolfe. 1983.
Kukkola, Timo: Dekkaristin käsikirja. 1997.
Kukkola, Timo: Superaivo Nero Wolfe.
Teoksessa: Sherlock Holmes & Co. 1985. s. 78-82.
McAleer, John: Rex Stout : A Biography. 1994.
Nylund, Mauriz: Tuittuileva älypatti ratkaisee murhia ja syö.
Suomen kuvalehti 1995/29, s. 65.
Sjöblom, Simo: Rex Stout -bibliografia 1954-1998. Seaflower 1999.
Rex Todhunter Stout 1.12.1986-27.10.1975. Ruumiin kulttuuri 1997/1, s. 18-19.
Tikkinen, Hannele: Sapo 400 : Maailman suurin etsivä : Rex Stoutin luoma ...
Savon Sanomat 10.11.1996.
Townsend, Guy M.: Rex Stout : An Annotated Primary and Secondary Bibliography.1980.
Townsend, Guy M. ja McAleer, John (toim.). The Work of Rex Stout : An Anntated
Biography and guide. Rev. ed. 1995.
Symons, Julian: Murha!Murha!. WSOY 1986. s. 155-157.
Valle, Ellen: Archie's Urban Arcadia.
Teoksessa: Murhaava miljöö. Turun yliopisto 1994.
Van Dover, Kenneth J.: Wolfe's Door: The Nero Wolfe Novels of Rex Stout. 1991.

Arvosteluja


Arvosteluja Ruumiin kulttuuri -lehdessä

Mustan vuoren varjossa. 1987. Liisa Koskinen 1987:3
Punaisen rasian arvoitus. 1987. Risto Raitio 1987:4
Lopullinen ratkaisu.1988. Risto Raitio 1988:3
Keihäskäärme. 1989. Keijo Kettunen 1989:2
Pelokkaitten miesten liitto. 1990. Liisa Koskinen 1990:2
Kultaiset hämähäkit. 1990. Risto Hannula 1990:4
Puuttuva lenkki. 1991. Helena Hyvärinen 1991:3
Yli kuolleen ruumiini. 1992. Helena Hyvärinen 1993:1
Liian monta etsivää 1992. Liisa Koskinen 1993:1
Ei aivan tarpeeksi kuollut. 1992. Keijo Kettunen 1992:3
Toinen tunnustus. 1994. Outi Karemaa 1994:2
Murhaajan tyyliin. 1995. Pertti Vuorinen 1995:4
Nero Wolfe pesee kätensä. 1994. Pekka Turunen 1995:1
Viimeinen siirto. 1995. Asko Aalanen 1996:2
Isätön tyttö 1996. Heikki Kaskimies 1996:3
Kesävieraan kuolema. 1996. Risto Raitio 1997:1
Nero Wolfen viimeinen juttu. 1997. Risto Hannula 1997:4
Kuolema pöytälaatikossa. 1997. Sirpa BitterB 1997:2


Internet

Wolfe Pack - Official Site of the Nero Wolfe Society.

Wikipedia - Nero Wolfe.

Kimmo Lahtisen uudet Nero Wolfe -sivut.

Merely a Genius ... A fan site dedicated to Nero Wolfe and his creator, Rex Stout.

A Nero Wolfe Mystey.




Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2008 Terttu Uusimaa