Sisällön alkuun
Menu

Dorothy L. Sayers (1893-1957)

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet


Dorothy L. Sayers on todellinen dekkariklassikko.
Loistavia kirjoja ja loistava kirjailija.
Jokaisen dekkarien ystävän peruslukemistoa.



Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Dorothy L(eigh) Sayers (13.6.1893 - 17.12.1957) oli brittiläinen rikoskirjailija. Hän on syntynyt Oxfordissa ja opiskeli Somerville Collegessa kieliä ja keskiajan kirjallisuutta ja suoritti loppututkinnon 1915. Sayers aloitti kieltenopettajana Hullin tyttökoulussa ja työskenteli sen jälkeen kustannusvirkailijana ja lopulta copywriterina mainostoimistossa vuosikymmenen ajan ennen kuin siirtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1931. Sayers luopui salapoliisiromaanien kirjoittamisesta varsin nopeasti, mutta hän pysyi aktiivisena alan harrastajana ja kriitikkona ja toimi mm. Englannissa vaikuttaneen maineikkaan Detection Clubin puheenjohtajana vuosina 1949-1957, eli kuolemaansa saakka.
Sayers julkaisi kaksi runokokoelmaa, Opus I (1916) ja Catholic Tales and Christian Songs (1918) sekä toimitti Oxford Poetry -lehteä vuosina 1917-19. Hän kirjoitti myös uskonnollisia näytelmiä ja känsi mm. Danten Divina Commedian sekä julkaisi Dantesta kaksi tutkielmaa. Sayers on toimittanut myös arvostetun rikoskirjallisuuden antologian The Great Short Stories of Detection, Mystery and Horros I-III, 1929-34.
Merkittävimmän kirjallisen elämäntyönsä Sayers kuitenkin teki dekkarikirjailijana. Ensimmäisen salapoliisiromaaninsa Whose Body? (suom. Kuka ja mistä?, 1944, uusi suom. 1986) Sayers julkaisi 1923. Sen päähenkilö on harrastelijasalapoliisi lordi Peter Wimsey. Yhteensä Wimsey -kirjoja ilmestyi yksitoista vuoteen 1937 mennessä, lisäksi muutamia kertomuskokoelmia. Sayersin rikoskertomuskokoelmissaon on päähenkilönä usein myös viinejä edustava kauppamatkustaja Montague Egg. Toinen tärkeä päähenkilö ja Peter Wimseyn etsiväpari on Harriet Vane, joka esiintyi ensimmäisen kerran kirjassa Strong Poison -kirjassa, joka ilmestyi vuonna 1930 (suom. Myrkkyä, 1984). Harriet Vane on kirjassa aluksi epäiltynä murhatutkimuksessa, mutta lordi Peter löytääkin oikean syyllisen ja rakastuu samalla neiti Vaneen. Lordi Peter Wimsey ja Harriet Vanen rakkaustarina kehittyy vähitellen ja Wimsey liehittelee Vanea ja jopa kosii useammassakin teoksessa, mutta saa rukkaset. Juhlailta kirjassa (1935, suom. 1994) Vane vastaa myötävästi lordi Peterille ja Kuolema hämatkalla - teoksessa lordi Peter ja Vane ovat jo onnellisesti naimisissa.
Sayersin teokset ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Hänen varauksettomien ihailijoidensa mielestä hän 1900-luvun paras salapoliisitarinoiden kirjoittaja, vähemmän innostuneiden mielestä hänen teoksensa ovat pitkäpiimäisiä ja naurettavan hienostelevia. Julian Symonsin mielestä Sayersin suurimpia avuja ovat laaja dekkarigenren tuntemus, tarkka pohjatyö, huolellisesti rakennetut juonikuviot ja omaperäiset ratkaisut. Kritiikin taustalla on usein lordi Peter Wimseyn persoona, joka jakaa lukijoiden mielipiteet hyvin voimakkaasti. Toiset nauttivat snobistisesta Wimseystä, toiset eivät taas pidä lainkaan hänen keikaroinnistaan. Sayersin oma suhde salapoliisiromaaniin oli ristiriitainen. Toisaalta dekkarien kirjoittaminen oli hänelle mieluisaa ja ajoittain taloudellisesti jopa välttämätöntä, toisaalta häntä askarrutti jatkuvasti eettinen ongelma: joku saattaisi tehdä rikoksen romaanien mallin mukaan.
Kun Sayers vuonna 1940 lopetti salapoliisikertomusten kirjoittamisen, hän sanoi tekevänsä sen siitä syystä, että voisi käyttää enemmän aikaa uskonnolliin kirjoituksiin. Päätös oli harvinainen.
Kaikesta huolimatta Dorothy L. Sayersin kirjat kiinnostavat edelleen lukijoita ja toivottavasti uudet lukijat löytävät hänen kirjansa. Tarkemmin Sayersin elämänvaiheisiin ja tuotantoon voi tutustua alla mainitun lähdekirjallisuuden avulla ja tietenkin lukemalla Sayersin loistavia kirjoja.
Sayersin dekkareita on ilmestynyt suomeksi jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen suomennos Luonnoton kuolema ilmestyi v. 1937 (uudet painokset 1961 ja 1993) ja viimeiset suomennokset ilmestyivät 1990-luvulla, joista viimeisin Kuolema häämatkalla (Busman's Honeymoon, 1937) ilmestyi v. 1995. Kahdesta kirjasta on ilmestynyt kokonaan uudet suomennokset, eli kirjoista Kuka ja Mistä? (1986) ja Kuolema kirkkomaalla (1989) ja uusia painoksia on ilmestynyt useista kirjoista. Viimeisin uusi painos on otettu v. 2003 kirjasta Kuolema vierailee kerhossa. Sayersin kirjojen suomennoksia on ilmestynyt eri sarjoissa, kuten esim. Otavan taskuromaanit, Tammen jännityskirjoja, SaPo -sarjassa ,
Jännityksen mestareissa , Kurki-sarjassa ja vielä sarjojen ulkopuolellakin.

Dorothy L. Sayers esittelee Peter Wimseyn kirjassa Whose Body? (suom. Kuka ja Mistä, 1944).
WIMSEY, Peter Death Bredon, D.S.O; , synt. 1890, Mortimer Geraöd Wimseyn, Denverin 15. herttuan ja Honoria Lucastan, Francis Delagardien tyttären, Bellingham Manor, Hants., toisena poikana.
Opinnot: Eton College ja Baliol College, Oxford (loppututkinto erinomaisin tiedoin nykyajan historiasta 1912); palvellut H.M. joukoissa 1914/18 (jalkaväen majuri).
Julkaisuja: Havaintoja inkunaabelien keräilystä, Murhaajan vademecum yms.
Harrastukset: Rikostiede, bibliofilia, musiikki, kriketti.
Kerhot: Marlborough, Egotists'.
Osoite: 110A Piccadilly, W.; Bredon Hall, Dukes's Denver, Norfolk.
Vaakuna: Tummalla pohjalla kolme hopeanväristä juoksevaa hiirtä; harjalla loikkaan kyyristynyt luonnollisen värinen kotikissa.
Tunnuslause: As my Whimsy takes me.


Teokset

Rikosromaanit

PW = lordi Peter Wimsey, HV = Harriet Vane, ME = Montague Egg

Whose Body? 1923. (PW). (suom. Kuka ja mistä, 1944, uusi suom. 1986).
Clouds of Whitness. 1926. (PW).. (suom. Kuolema keskiyöllä, 1948).
Unnatural Death. 1927. (PW). (suom. Luonnoton kuolema, 1937, 1961, 1993).
The Unpleasantness at the Bellona Club. 1928. (PW). (suom. Kuolema
vierailee kerhossa, 1953, 1956, 1981, 1989, 2003).
Lord Peter Views the Body. 1928. (PW). (suom. Lordi Peter katsastaa ruumiin, 1979).
Strong Poison. 1930. (PW+HV). (suom. Myrkkyä, 1984, 1992).
Five Red Herrings. 1931. (PW). (suom. Yksi kuudesta, 1985, 1993).
Have His Carcase. 1932.(PW+HV). (suom. Kas tässä teille ruumis, 1993).
Hurder Must Advertise. 1933. (PW). (suom. Mainosmurha, 1938, 2. p. 1960).
Hangman's Holiday. 1933. (kert., kolmessa Wimsey, Hirttäjän vapaapäivä, 1990, 1997).
The Nine Tailors. 1934. (PW). (suom. Kolmesti kuollut, 1948,
julk. myös nimellä Kuolema kirkkomaalla, 1989, 1997).
Gaudy Night. 1935. (PW+HV). (suom. Juhlailta, 1994).
Busman's Honeymoon. 1937. (suom. Kuolema häämatkalla, 1995).

Suomentamattomia teoksia

The Documents in the Case. 1930. (yhdessä Robert Eustacen kanssa).
The Floating Admiral. 1931. (yhdessä muiden kanssa).
Ask the Policeman. 1933. (yhdessä muiden kanss).
Six Against the Yard. 1936. (yhdessä muiden kanssa).
Double Death : A Murder Story. 1939. (yhdessä muiden kanssa).
In the Teeth of the Evidence. 1939. (sisältää Wimsey-novellit: In the teeth of Evidence, Absolutely Elsewhere,
Stridin Folly ja The Haunted Policeman ja Wimsey-Vane-novellin Talboys).
Striding Folly. 1973.
Sisältää novellit: STriding Folly (PW), The Haunted Policeman (PW), Talboys, (PW ja HV).

Thrones, Dominations, 1998.
Sayersin alkuperäiskäsikirjoituksesta viidenteen Wimsey-Vane-romaaniin täydentänyt Jill Paton Walsh.

Luoettelot muista teoksista

Tässä sivustossa on luettelo Sayersin rikosromaaneista ja kertomuksista. Virheitä varmassti löytyy ja toivonkin, että jos joku huomaa joitakin selviä virheitä, otan huomautukset mielelläni vastaan ja korjaan ne.
Laaja bibliografia Sayersin tuotannosta löytyy esim. kirjasta Kuka ja miksi : Dorothy L. Sayers 100 vuotta ja kattava esitys Sayersista ja hänen tuotannosta myös Ari Haasion kirjassa Ulkomaisia dekkariklassikoita 1 vuodelta 2003 ja runsaasti tietoa löytyy useilta Dorothy L. Sayers -sivustoilta netissä, kuten esim. The Dorothy L Sayers Society.



Suomennokset

Luonnoton kuolema.
Alkuteos: Unnatural Death, 1927. Suom. Anna Inkeri Relander.
Otava 1937.
Uusi p. 1961. (Otavan taskuromaanit ; 23).
Uusi p. Otava 1993.
Peter Wimsey -kirja.

Kuulu gentlemannisalapoliisi lordi Peter Wimsey kiinnostuu lääkärin vastuusta - syyllinen pelästyy, ja kylmäverisen murhaajan takaa-ajo alkaa. Luonnoton kuolema ilmestyi englanniksi 1927 ja Inkeri Relanderin suomennos 1937.

Mainosmurha.
Alkuteos: Murder Must Advertise, 1933. Suom. Simo Pakarinen.
Otava 1938.
2. p. 1960. (Otavan taskuromaanit ; 3).
Peter Wimsey -kirja.

Pymin Mainostoimisto oli Lontoon kunnianarvoisin, joten tuntui mahdottomaltaj, että Victor Deanin valitettavaan kuolemaan liittyisi mitään hämärää. Mutta toimiston uusi työntekijä Job Bredon osoitti tavatonta harrastusta edeltäjäänsä kohtaan. Tämä oli enteellistä, sillä lankonsa poliisitarkastaja Parkerin kautta hänellä oli läheiset suhteet Scotland Yardiin. Kun sitten poliisille imoittautui Morning Starin yritteliäs reportteri Hector Pncheon joka kertoi taskuunsa selaperäisellä tavalla ilmestyneestä paketista valkoista jauhetta, ja kun Lontoon yöelämän näkyvin hahmo Dian de Momerie yritti saada pilliä soittavan harlekiinin pauloihinsa, alkoi kutoutua verkko, joka lopulta vangitsi häikäilemättömän rikollisjoukkueen ja paljasti tavan, jolla se oli käyttänyt Pymin Mainostoimistoahyväkseen.

Kuka ja mistä!
Alkuteos: Whose Body?, 1923. Suom. Unto Varjojen.
Tammi 1944. (Tammen jännityskirjoja ; 4).
2. p. 1960 Tammi.
Uusi suomennos WSOY, 1986 (SaPo ; 299). Suom. Kristiina Rikman.
Uuden suomennoksen 2. p. 1997.
Uuden suom. 2. p. 1997. Uusi suomennos, 1986.
Peter Wimsey -kirja.

Lordi Peter Wimsey asetti monokkelin silmäänsä ja tarkasteli ammeessa lojuvaa miestä. Ruumiin kultaiset nenälasit pilkkasivat kuolemaa groteskilla tavalla, ja hieno kultaketju roikkui alastomalla rinnalla. Lordi Peter kohotti miehen toista kättä ja katsoi sitä kulmat kurtussa. "Melkoinen keikari", hän mutisi. "Parman orvokkeja ja manikyyri." - Kaikkia kiusasi pitkään hankala kysymys: Kuka ja mistä, kenen ruumis? Romaani on dekkarikirjallisuuden klassikko,jossa salapoliisi, lordi Peter Wimsey ensi kerran astuu julkisuuteen omalaatuisen palvelijansa Mervyn Bunterin kanssa. Molemmat kuolemattomat hahmot esittäytyvät heti loppuun asti kehitettyinä, ironisen älykkäinä, huumorintajuisina ja elämänkokemusten rikastuttamina.

Kolmesti kuollut.
Alkuteos: The Nine Taylors, 1934. Suom. V. Vankkoja.
Tammi 1948. (Sormenjälkisarja ; 6).
Julk. myös nimellä:
Kuolema kirkkomaalla.
Suom. Annika Eräpuro.
Viihdeviikarit 1989. (Jännityksen mestarit ; 31).
Uuden suom. 2. p. Book Studio, 1997.
Peter Wimsey -kirja.

Ruumis on tuntematon ja tunnistamaton - ja kaiken huipuksi se o li jätetty irvokkaasti keskelle kirkkomaata, josta seurakunnan suntio sen löysi. Kun surmatyö näytti jäävän ikiajoiksi selvittämättä, lordi Peter Wimsey - joka oli aina huomiotaherättävän kiinnostunut rikoksista joiden edessä virkavalta nosti kätensä pystyyn - ryhtyi tutkimaan tapausta. Mutta edes Wimsey ei tiennyt kuinka pitkä tie hänellä oli kuljettavanaan ennen kuin murhaaja jäisi ansaan...

Kuolema keskiyöllä.
Alkuteos: Clouds of Witness, 1926. Suom. Oiva Talvitie.
Tammi 1948. (Sormenjälkisarja ; 3).

Kuolema vierailee kerhossa.
Alkuteos: The Unpleasentness at the Bellona Club, 1928. Suom. Helena Luho.
WSOY 1953. (SaPo ; 2).
2. p. 1956. - 3. p. 1981. - 4. p. 1989. - 5. p. 2003.
Peter Wimsey -kirja.

Kunniakkaan Bellona-kerhon rauha rikkoontuu eräänä iltana, kun takan ääressä istuva vanha kenraali Fentiman havaitaan kuolleeksi. Maineikas salapoliisi lordi Peter Wimsey saa ajattelemisen aihetta ruumista tutkineen lääkärin huomautuksesta. Pian paljastuu perintösäädös, jonka myötä kenraalin kuolinhetki saa ennalta arvaamattoman merkityksen. Äkkiä kuolinajan selvitys muuttuukin murhatutkimukseksi.
Tämä klassinen salapoliisiromaani aloitti SaPo -sarjan vuonna 1953 yhdessä Agatha Christien kanssa.

Dorothy L. Sayersin parhaat.
Toim. Tage La Cour ; suom. Heikki Karvonen.
Tammi 1965. (Omnibus).
2. lyh. p. Tammi 1978. (Kurki-kirja).
ISBN 951-30-4476-9 (nid.)

Kirja sisältää jännittäviä ja taitavasti sommiteltuja rikoskertomuksia, joissa tekijä pitää lukijansa kirpeässä jännityksessä alusta loppuun asti. Monissa jutuissa on ongelman selvittäjänä kauppamatkustaja mr Montague Egg, lontoolaisen viiniliikkeen edustaja, joka Myyntimiehen käsikirjastaan löytää kulloinkin tilanteeseen sopivia mainioita lauselmia. Kertomuksessa Murha aamulla todisteet viittavat selvästi siihen, että veljenpoika on murhannut ja ryöstänyt setänsä, kunnes mr Montague Egg esittää omat teoriansa... Murha Pentecostissa kertoo korkeakoulun rehtorin salakavalasta surmaamisest, murhaaja on lähellä, mutta kuka tunnistaa hänet... Ilmaan ammutussa nuolessa tapaamme rikoskirjailijan, joka tyrkyttää uutta romaaniaan julkaistavaksi ja mieelnkiinnon herättämiseksi lähettää kustantajalle nimettömiä kirjeitä. Ilmenee, että kustantaja niiden johdosta tekee itsemurhan, mutta...
Sisältää kertomukset: Mies joka tiesi miten, Suihkulähde solisee, Maitopullot, Ilmaan ammuttu nuoli, Hauta puutarhassa, Mr Buddin oivallus, Epäluulo, Pilkkahintaan, Murha Pentacostissa, Murha aamulla, Paljastava punnus, Kyproksenkissa ja Leopardinainen.

Lordi Peter katsastaa ruumiin.
Alkuteos: Lord Peter Views the Body, 1928. Suom. Paavo Lehtonen.
WSOY 1979
ISBN 951-0-09227-4 (nid.)

Tämä kirja vuodelta 1928 sisältää yksitoista rikoskertomusta - lordi Peter kerrassaan outojen ja jännittävien mysteerien kimpussa. Hän tekee tuttavuutta kuparisormisen miehen kanssa, hän pääsee aidon merirosvoaarteen jäljille, hän ratkaisee kummitusvaunujen ja neljän päättömän hevosen arvoituksen. Ja hän paljastaa Ali Baban luolan salaisuuden tavalla, joka saa lukijan mykistymään ihailusta Dorothy Sayersin hämäystaitoa ja kekseliäisyyttä kohtaan.
Sisältää kertomukset: Kuparisorminen mies, Kyseinen artikkeli, Yllätysten laukku, Juonikas jokeri, Kiistakapula, Juoksevat askelet, Makuasia, Lohikäärmeen pää, Varastettu vatsa, Mies ilman kasvoja ja Ali Baban luola.

Myrkkyä.
Alkuteos: Strong Poison, 1930. Suom. Paavo Lehtonen ja Panu Pekkanen.
WSOY 1984. (SaPo ; 289).
2. p. 1992.
ISBN 951-0-12662-4 (nid.)
Peter Wimsey ja Harriet Vane.

Crownin juttu oli täysin vedenpitävä; poliisilla oli vankkumaton usko, että oikea henkilö oli tuotu oikeuden eteen. Yhtä vankkumattomaton oli tuomarin yhteenveto: syytetyllä oli hallussaan tappavaa ainetta - arsenikkia. Hänellä oli ollut tilaisuus käyttää sitä. Harriet Vane oli syyllinen. Harriet Vane oli pakko hirttää. Mutta jury oli epävarma, ja kun lordi Peter Wimsey ilmantuu paikalle, hän on mahdottomalta näyttävän tehtävän edessä. Miten hän pystyisi todistamaan, ettei Harriet Vane ollut murhannut rakastajaansa. Ja kuka oli sitten oikea murhaaja.

Yksi kuudesta.
Alkuteos: The Five Red Herrings, 1931. Suom. Hilkka Pekkanen.
WSOY 1985. ( SaPo; 295).
2. p. 1993.
ISBN 951-0- 13133-4 (nid.)
Peter Wimsey.

Campbell oli sopuisan skottilaisen taideyhteisön kauhukakara, ikuinen riitapukari, joka vokotteli toisten vaimoja. Kun hänet sitten löydettiin hukkuneena joesta rotkon pohjalta, monet arvelivat, että hänen elämänsä paras teko oli siitä lähtö, ja ainakin kuusi paikkakuntalaista taiteilijaa oli tunnetusti janonnut hänen vertaan. Oliko Campbellin kuolema tapaturma vai murha? Jos se oli murha, kuka oli murhaaja? Oliko hän yksi kuudesta?

Hirttäjän vapaapäivä.
Alkuteos: Hangman's Holiday, 1933. Suom. Annika Eräpuro.
Book Studio 1990. (Jännityksen mestarit ; 44).
ISBN 951-611-323-0 ( nid.)
2. p. 1997.
ISBN 951-611-858-5 (nid.)

11 tarinaa joissa Dorothy L. Sayers on parhaimmillaan. Viidessä (?) mysteerissä on pääosassa itse lordi Peter Wimsey, jonka taidot ovat kaikkien tiedossa. Kuutta kertomusta isännöi taas Plummett & Rose -yhtiön verraton myyntiedustaja Montague Egg. Yksinkertaisen vaatimattomaan tapaansa herra Egg ratkoo mahdottomilta tuntuvia rikoksia, myy ohessa edustamansa viiniyhtiön tuotteita ja löytää tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan sitaatin omasta raamatustaan "Myyntimiehen käsikirjasta".
Sisältää kertomukset: Kuva peilissä (PW), Lordi Peter Wimseyn uskomaton pakomatka (PW),
Helmikaulanauha (PW), Myrkytetty Dow '08 (ME), Vainukoirat hajulla (ME) , Murha aamulla ME) , Yksi liikaa (ME), Murha Pentecostissa (ME), Maher-Shalal-Hashbaz (ME), Mies joka tiesi miten, Suihkulähde pulppuilee.


Kas tässä teille ruumis.
Alkuteos: Have His Carcase, 1932. Suom. Kersti Juva.
WSOY 1993. (SaPo ; 370).
ISBN 951-0-18959-6 (sid.)
Peter Wimsey ja Harriet Vane.

Nuori dekkarikirjailija Harriet Vane on kävelyllä meren rannalla lämpimänä kesäpäivänä. Hän rentoutuu ja nauttii olostaan kallioilla - kunnes löytää rannalla makaavan miehen. Miehen, jonka kurku on viilletty auki korvasta korvaan.
Osoittautuu, että mies on ollut ammattimainen gigolo ja työskennellyt kaupungin suurimmassa hotellissa naisten tanssittajana. Hänen huhutaan alun perin paenneen Englantiin Venäjältä vallankumouksen jaloista. Miehen syntyperä antaa johtolangan veriteon selvittämiseen. Dorothy L. Sayers kehiteelee ennen suomentamattomassa romaanissaan karmivan murhan tutkimuksen ohella salapoliisi Peter Wimseyn ja Harriet Vanen suhdetta, joka alkoi lupaavasti jo kirjassa Myrkkyä. Näiden kahden sukulaissielun kumppanuus vahvistuu heidän ratkoessaan yhdessä rikoksen arvoitusta.

Juhlailta.
Alkuteos: Gaudy Night, 1935. Suom. Kersti Juva.
William Shakespearen sonetit suom. Aale Tynni, muut runot suom. Alice Martin.
WSOY 1994.
ISBN 951-0-19621-5 (sid.)
Peter Wimsey ja Harriet Vane,

Rikoskirjailija Harriet Vane lähtee hieman epäröiden Oxfordiin collegensa entisten opiskelijoiden vuosijuhlaan. Juhla herättää hänessä ristiriitaisia tunteita, koska kaikki ovat muuttuneet eikä hän itse ole päässyt menneisyydestään. Kuin merkkinä tästä hän saa nimetttömän kirjelapun, jossa lukee: "Saastainen murhaaja! Etkö sinä nainen häpeä näyttää naamaasi?". Myöhemmin collegen johtaja pyytää Harrietilta apua selvittääkseen oudon tapahtumasarjan, jolla joku haluaa mustata kunnianarvoisan opinahjon maineen. Nimettömiä kirjeitä tulee lisää. Kun uhkaukset muuttuvat hengenvaarallisiksi, myös salapoliisi Peter Wimsey saapuu paikalle. Rikoksen selvittelyn lisäksi Sayers kuvaa Peter Wimseyn ja Harriet Vanen kehittyvää suhdettä, pyrkimystä tasavertaisuuteen ja rehellisyyteen.

Kuolema häämatkalla.
Alkuteos: Busman's Honeymoon, 1937. Suom. Kersti Juva.
Runositaattien suom. Paavo Cajander (Shakespeare), Kai Mäkinen (Eliot), Alice Martin (muut).
WSOY 1995.
ISBN 951-0-20543-5 (sid.)
Peter Wimsey ja Harriet Vane.

Rikoskirjailija Harriet Vane ja salapoliisi Peter Wimsey hämmästyttävät Lontoon seurapiirit yllätyshäillään. Häävastaanotolta he livistävät Harrietin entiselle kotiseudulle, jossa odottaa idyllinen. pikku maatalo nimeltä Talboys. Kuherruskuukausi ei kuitenkaan ala idyllisesti, sillä Talboysin entinenomistaja herra Noakes ei ole lupauksistaan huolimatta paikalla, ja lordi Wimseyn uskollinen palvelija Bunter saa käyttää kaiken kekseliäisyytensä saadakseen kylmän ja pimeän talon asuttavaan kuntoon. Seuraavana päivänä Talboysin ovelle ilmestyy ulosottomies. Käy ilmi, että Noakes on veloissa korviaan myöten. Kun Noakes löytyy talon kellarista surmattuna, on tuoreen avioparin ryhdyttävä ratkomaan murhaajan ja arvoituksellisen murha-aseen mysteeriä.


Novelleja ja kertomuksia

Makuasia.
Teoksessa: Poe, Edgar Allan: Morgue-kadun murhat. Nide 1953.
Kolme maailmankuulua jännitysnovellia. Jännitysnovellit suomennettu Frank Hellerin antologiasta All världens
detektivhistorier.
Konstaapeli Burt näkee näkyjä (The Haunted Policeman, 1939 (PW).
Teoksessa: La Cour, Tage (toim.): Salapoliisikertomuksia Sherlock Holmesista Perry Masoniin, Tammi 1962.

Lohikäärmeen pää.
(Peter Wimsey).
Teoksessa: Murhakirja.
Alkuteos: Murder by the Book. Lohikäärmeen pään suom. Anja Meripirtti.
Book Studio 1997. (Jännityksen mestarit ; juhlakirja numro 100).
ISBN 951-611-875-5 (nid.)

Kuningattaren ruutu.
(Peter Wimsey).
Teoksessa: Murha maaseudulla. Toim. Ghomas Godrfrey.
Alkuteos: English country House Murders, 1989. Kuningattaren ruudun suom. Annika Eräpuro.
Book Studio 1990. (Jännityksen mestarit).

Kaksi kertaa kuolema.
Dorothy L. Sayers..[et al.] ; toim. John Chancellor ; [suom. Aulis Rantasen johtama Kouvolen kääntäjänkoulutuslaitoksen suomentajaseminaari (syksy 1988): Liisi Ahola...[et al.].
Alkuteos: Double Death I, 1939.
WSOY 1990. (SaPo ; 338).
ISBN 951-0-16291-4 (nid.)

Sayersin osuus murhatarinaan, jossa kirjoittajina ovat Dorothy L. Sayers, Freeman Wills Crofts, Valentine Williams, F. Tennyson Jesse, Anthony Armstrong, David Hume.
Rouva Farland on vauras leski, joka epäilee, että hänet halutaan myrkyttää. Onko se totta vai vanhenevan rouvan vainoharhaa ja silkkaa hysteriaa? Kun rouva Farlandin sairaus yllättäen pahenee, sukulaiset päättävät palkata luotettavan sairaanhoitajan. Leskirouvan sijasta hoitajattaren kohtalo sinetöidään: hänet löydetään myrkytettynä. Alkujakson tähän rikostarinaan on kirjoittanut Dorothy L. Sayers. Sitä jatkaa viisi muuta jännityksen mestaria kehitellen kukin tarinaa vuorollaan: myrkyttikö John hoiturin, kuten Freeman Wills Croft ehdottaa? Ei missään nimessä, väittää F. Tennyson Jesse, vaan hurmaava Penelope on syyllinen. Anthony Armstrong puolestaan julistaa Penelopen syyttömäksi ja osoittaa murhaajaksi tohtori Cheedlen. Kihelmöivä jännitysnäytelmä etenee, ja viimein David Hume ohjaa lukijan puolustusten ja epäilyjen verkosta odottamattoman loppuratkaisun äärelle.

Murha yksinoikeudella.
Dorothy L. Sayers...[et al.]. Ruumis varjostimen takana / Hugh Walpole...[et al.] ; [suom. Aulis Rantasen johtama Kouvolen kääntäjänkoulutuslaitoksen 3. vuosikurssin kääntäjäseminaari 1985: Tiina Kinnunen...[et al.].
Alkuteokset: The Scoop (1931) ja Behing the Screen (1930) ilmestyneet alkujaan The Listener -lehdessä..
WSOY 1987. (SaPo ; 306).
ISBN 951-0-14048-8 (nid.)

Kaksi erikoista salapoliisikertomusta. Dorothy L. Sayers , Agatha Christie ja kuusi muuta murhaeksperttiä: E. C. Bentley, Anthony Berkeley, Freeman Wills Crofts, Clemence Dane, Ronald Knox, Hugh Walpole.
Nyt ensi kertaa kirjana kaksi jännitysjuttua, jotka kahdeksan englantilaista rikoskirjailijaa teki radiolle 30-luvulla. Murha yksinoikeudella on kaikkien kirjailijoiden yhdessä suunnittelema tarina surmatusta reportterista, joka itse oli tutkimassa murhatapausta. Kukin kirjailija kirjoitti yhden luvun, ja Sayers toimi ylivalvojana. Ruumis varjostimen takana syntyi kun palapeli. Walpole teki alkutarinan, Christie ja Sayers jatkoivat siitä vuorotellen, ja muut kirjailijat yhdessä ratkaisivat ongelman. Kummatkin rikostarinat ovat nautittavia perinteisiä murhatarinoita, joilla tekotapansa takia on aivan oma ainutlaatuinen hohtonsa.


Kuunnelma

Ammattimies : jännityskuunnelma.
Alkuteos: The man who knew how.
Dorothy L. Sayersin...novellista Yleisradiolle dramatisoinut ja suom. Timo Kanerva.
Dramaturgi Esko Salervo.
Yleisradio 1995.


Artikkeleita ja kirjallisuutta


Ekholm, Kai-Parkkinen, Jukka: Pidättekö dekkareista. Kirjastopalvelu 1985.

Ekholm, Kai - Haasio, Ari: 100 parasta dekkaria. Things to Come. 1994.
Huom! Sadan parhaan joukosa Sayersin Luonnoton kuolema.

Fried, Anne: Kaipauksen hiljaiset äänet.Otava 1994.

Haasio, Ari: Ulkomaisia dekkariklassikoita 1. BTJ Kirjastopalvelu 2003.

Hitchman, Janet: Such a Strange Lady : An introduction to Dorothy L. Sayers. 1979.

Kuka ja miksi? : Dorothy L. Sayers 100 vuotta. Toim. Leena Lehtolainen.
Suomen dekkariseura 1993.
Sisältää seuraavat artikkelit:
- Koskinen, Liisa ja Lehtolainen, Leena: Neljä elämää : Sayersin elämänvaiheiden
tarkastelua elämäkertojen pohjalta.

- James, P.D.: Dorothy L. Sayers : palapelistä romaaniksi.
- Fried, Anne: Fiktion todellisuus ja uskon konkreettisuus : ajatuksia Dorothy L.
Sayersin tuotannosta

- Huhtala, Liisi: KOhtalonäyätelmä ja kiemuroiva köysi : kolmesti kuolleen matkassa.
- Heilbrun, Carolyn G.: Sayers, lordi Peter ja Harriet Vane Oxfordissa.
- Juva, Kersti: Sayersin suomentamisen ihanuus ja ihanuus.
- Lehtolainen, Leena: Wimsey-kirjojen sivuhenkilöistä.
- Sayers, Dorothy L.: Kaikki rikoksesta.
Sisältää myös bibliografian Sayersin tärkeimmästä tuotannosta.

Kukkola, Timo: Dekkaristin käsikirja. 1997.

Kukkola, Timo: Sherlock Holmes & Co. Suomen dekkariseura, 1985.

Lappalainen, Päivi: Oikku ja tuuliviiri eli konnankoukkuja kahdelle.
Seksuaalisuuden rajojen kokeilu Dorothy L. Sayersin rikosromaaneissa.

Teoksessa: Murha pukee naista. 1997.

Pennanen, Eila: Dorothyn rakastettu. Teoksessa: Luettua, läheistä. WSOY 1993.

Symons, Julian: Murha! Murha! WSOY (SaPo), 1986.

Artikkeleita ym. Ruumiin kulttuurissa

Purhonen, Hannu: Melkein kuin Harriet Vane. 3/1983.
Lindström, Juha: Tunteita pääkallossa. 2/1985.
Parkkinen, Jukka: Myrkytyksen oireet. 2/1985.
Aaltonen, Anja: Näin mies ikääntyy. 1/1989.
Huhtala, Liisi: Peter Wimsey täytti jo sata. 1/1991.
Lehtolainen, Leena: Doroteismin seitsemän pilaria. 3/1993.
Purhonen, Hannu: Vihikoira maan päällä niinkuin taivaissa. 3/1993.
Lehtolainen, Leena: Onnellisna Oxfordissa. 4/1995.
Lehtolainen, Leena: Kolmannen luokan enkeleitä. 2/1998. (Thrones, Dominations, 1998
kirjan esittely).


Dorothy L. Sayersistä on julkaistu runsaasti elämäkerrallisia ja muita teoksia, joita ei ole tässä mainittu.
Esim. Kuka ja miksi? teoksessa on kattava bibliografia

Arvosteluja

Myrkkyä. WSOY 1984.
Ruumiin kulttuuri 2/1985. Juha Larikka.

Yksi kuudesta. WSOY 1985.
Ruumiin kulttuuri 4/1985. Dorrit Gustafsson.

Kuka ja mistä? WSOY 1986.
Ruumiin kulttuuri 3/1986. Liisi Huhtala.

Kuolema kirkkomaalla. Viihdeviikarit 1989.
Ruumiin kulttuuri 3/1989. Liisi Huhtala.

Hirttäjän vapaapäivä. Book Studio 1990.
Ruumiin kulttuuri 3/1990. Satu Hukkinen.

Luonnoton kuolema. Uusi p. Otava 1993.
Ruumiin kulttuuri 2/1993. Tiina Rilanne.

Kas tässä teille ruumis. WSOY 1993.
Ruumiin kulttuuri 3/1993. Hannu Purhonen.

Juhlailta. WSOY 1994.
Ruumiin kulttuuri 4/1994. Leena Lehtolainen.

Kuolema häämatkalla. WSOY 1995.
Ruumiin kulttuuri 4/1995. Outi Karemaa.

Murha yksinoikeudella. WSOY 1987.
Ruumiin kulttuuri 2/1987. Rauni Ranta.

Kaksi kertaa kuolema. WSOY 1990.
Ruumiin kulttuuri 3/1990. Liisa Koskinen.


Internet

The Dorothy L. Sayers Society.

Wikipedia - Dorothy L. Sayers.
Books and writers - Dorothy L. Sayers.
Guardian Unlimited Books - Authors - Dorothy L. Sayers.





Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2008 Terttu Uusimaa