Sisällön alkuun
Menu

Marianne Peltomaa

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Suomennokset
Arvosteluja

Marianne Peltomaan v. 2005 ilmestyneestyä esikoisdekkarista Inget ljus i tunneln
(suom. Ei valoa tunnelissa ) tehty kaksiosainen tv-elokuva Inget ljus i tunneln.
YLE FST5-kanavalla
- ti   27.12.2011  22:00
- to  29.12.2011 22:00
Elokuvan ohjaaja on Lauri Nurkse ja suomenruotsalaista rikoskonstaapelia Vera Gröhniä esittää Irina Björklund ja komisario Heino Partasta Svante Martin.
Lisätietoa:
- Yle Turku 5.8.2011.
- Ingen Gröhn-göling i huvudrollen. Hbl.fi  4.8.11 .
- Arvostelu kirjasta 21.5.2005 Hs.fi Timo Hämäläinen.
Huom!
Saas nähdä minkälainen elokuvasta tulee. Vähän kyllä epäilyttää onnistutaanko elokuvasta saamaan lähellekään kirjan veroinen. Toivotaan, että Peltomaan kirjojen omanlaisensa maailma onnistutaan löytämään.
Pelkään kyllä pahinta.. Vaikea kuvitella Irina Björklundia Vera Gröhninä...;-).

Maaliskuussa 2011 ilmestyi Marianne Peltomaalta neljäs dekkari Ja minä irroitan sinusta kaiken kuonan.
Edellisestä dekkarista on kulunutkin jo kaksi vuotta,
joten tätä kirjaa on odotettu....

Marianne Peltomaan kolmas rikosromani Pimeä portaikko ilmestyi helmikuussa 2009.

Peltomaan dekkarit paranevat kirja kirjalta.
Tämä uusin koukutti heti ensimmäsillä sivuillaan.
Marianne Peltomaan dekkarit ovat ehdotonta kotimaista kärkeä.  Rikoskonstaapeli Vera Gröhn ja komisario Heimo Partanen ovat erittäin sympaattisia poliiseja.
Suosittelen tutustumista, jos kirjat eivät ole tuttuja ennestään.


Kuva Charlotta Boucht

Schildts - Marianne Peltomaa.


Tornion kaupunginkirjasto
Aineistohaku ja varaukset


Elämä

Kirjailija ja kustannustoimittaja Marianne Peltomaa syntyi Helsingissä 1951 ja asuu nykyisin Espoossa.  Peltomaalla on filosofian maisterin tutkinto Åbo Akakademista, jossa hän opiskeli biologiaa, biokemiaa, kemiaa ja kasvitiedettä.  Hänellä on myös lisensiaattiopintoja Helsingin yliopistossa kasvatustieteessä.
Hän on aiemmin työskennellyt mm. yläasteen opettajana Ahvenanmaalla. Vuodesta 1982 lähtien Peltomaa on ollut oppikirjatoimittaja Schildts Kustannus Oy:ssä, ja syksystä 2008 lähtien hän on toiminut Schildtsin oppikirjaosaston toimituspäällikkönä.
Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 1990 julkaistu runokokoelma Det redan sagda. Esikoisromaani Resan ilmestyi 1998 ja sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kaksi romaania En riktig falmilj (2002) ja Färgen under huden (2007). Kaikki  romaanit on suomennettu.

Peltomaalta on ilmestynyt kolme rikosromaania, joista uusin Pimeä portaikko (Flickan i trappan, 2009) ilmestyi keväällä 2009.  Aikaisemmin ilmestyneet dekkarisuomennokset ovat Ei valoa tunnelissa (2005) ja Tilinteon aika (2006).
Uusin ja neljäs Vera Gröhn -dekkari Ja minä irroitan sinusta kaiken kuonan ilmestyi keväällä 2011.

Peltomaan tuotannolle on tyypillistä realismi: sekä rikosromaaneissaan että muissa teoksissaan hän tarkastelee nykyistä ympäristöämme, yhteiskuntaa sekä yksittäisten ihmisten välisiä suhteita elävästi ja lämpimästi.
Ensimmäisessä dekkarissaan Ei valoa tunnelissa Marianne Peltomaa esittelee lukijalle vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin komisario Heimo Partasen ja nämä samat päähenkilöt ovat jatkaneet myös kahdessa muussa dekkarissa.  He muodostavat erinomaisen parivaljakon.
Peltomaan rikosromaanit paranevat kirja kirjalta.  Uusin kirja Pimeä portaikko oli todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä.  Kirjaa oli vaikea laskea käsistään ja kirjailija onnistuu hienosti pitämään lukijan otteessaan loppuun saakka. 

Peltomaalle on myönnetty Svenska litteratursällskapetin palkinto 1997, 2003 ja Runeberg-palkintoehdokas hän oli 1998 romaanilla Resan (suom. Matka 2000). Hän oli  Suomen dekkariseuran Lasiavain-palkintoehdokas 2005 rikosromaanilla Ei valoa tunnelissa.



Teokset

Rikosromaanit

Inget ljus i tunnel.  2004.   (suom. Ei valoa tunnelissa, 2005).
Räkenskapens tid, 2006.  (suom. Tilinteon aika, 2006).
Flickan i trappan, 2009.  (suom. Pimeä portaikko, 2009).
Och jag skall avlägsna din slagg, 2011. (suom. Ja minä irroitan sinusta kaiken
kuonan, 2011).

Muut romaanit

Resan. 1998.   (suom. Matka, 2000).
En riktig familj. 2002.  (suom. Oikea perhe. 2002).
Färgen under huden. 2007.  (suom. Ihon alla, 2007).

Runoteokset

Det redan sagda. 1990.


Suomennokset

Rikosromaanit

Ei valoa tunnelissa.
Alkuteos: Inget ljus i tunnel, 2004. Suom. Tarja Teva.
Schildts 2005.
ISBN 951-50-1525-1 (sid.) 29 e. Ilm. 9/2005.

Eräänä varhaisena elokuun aamuna aivan Helsingin keskustasta löytyy murhatun naisen ruumis. Kaupunkia on kiusannut helleaalto, ja linja-autoaseman kohdalla on vain Kampin ammottava kuilu. Johtolankoja on vähän, ja poliisivoimat kamppailevat aikaa vastaan. Iskeekö murhaaja uudestaan? Oliko uhri sattumanvaraisesti valittu vai sarjan ensimmäinen? Miksi nainen murhattiin? Löytyykö selitys Helsingistä, Vantaalta vai pienestä pohjanmalaisesta Purmon kunnasta?
Ensimmäisessä dekkarissaan Ei valoa tunnelissa Marianne Peltomaa esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin. Kun kuolleen naisen taustat selviävät, jännitys tiivistyy ja oikeat kysymykset alkavat erottua: Mikä rooli on uhrin sisarella ja opiskelutovereilla? Kuka on PK ja kenen sandaalit Ella Svahn näki linja-autoasemalla?
Marianne Peltomaa on rakentanut jännityksellä ladatun rikosromaanin siitä,mitä voi tapahtua lämpinänä elokuun iltana, joka alkaa persikkasiiderillä ja kevyellä flirtillä. Ei valoa tunnelissa on myös romaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten pelosta. Teos oli Suomen ehdokas pohjoismaisessa Lasiavain -dekkarikilpailussa vuonna 2005.


Tilinteon aika.
Alkuteos: Räkenskapens tid, 2006. Suom. Tarja Teva.
Shildts 2006.
ISBN 951-50-1616-9 (sid.) 30 e. Ilm. 9/2006.

Cityaccount-tilitoimistossa Helsingin Uudenmaankadulla kiehuu ja kuohuu. Pienen toimiston porukan keskinäiset suhteet tuntuvat olevan pahasti tulehtuneet, eikä pomo ole koskaan paikalla. Toimisto on tehnyt huonoa tulosta jo pitkään, vaikka jokainen - ainakin ne jotka ymmärtävät että palkkaa maksetaan työntekemisestä eikä lorvimisesta - yrittää kantaa kortensa kekoon. Levottomuus ja pelko irtisanomisista alkavat purkautua oudolla tavalla: ensin toimistopäällikön erikoiskahvista nousee aimo myräkkä, mutta sittten joku lukitsee Saaran tuntikausiksi arkistoholviin. Jollakulla on oikeasti pahat mielessä.
Toisaalla kaupungissa komisario Heimo Partanen ja rikoskonstaapeli Vera Gröhn savat tutkiakseen todellisen mysteerin. Kotoaan Hermannin kaupunginosasta löytyy kuollut mies vailla minkäänlaisia henkilötietoja. Mistä hän on tullut ja kuka hän on? Ja ennen kaikkea: kuka on tappanut miehen tämän omaan sänkyyn? Niin epätodennäköiseltä kuin se aluksi vaikuttaakin, näillä kahdella tapahtumasarjalla on yhteys toisiinsa.
Tilinteon aika on Marianne Peltomaan toinen rikosromaani ja se ilmestyy samanaikaisesti myös ruotsiksi.
Peltomaan edellinen dekkari Ei valoa tunnelissa (2005) sai erinomaisen vastaanoton ja oli Suomen ehdokas pohjoismaisessa Lasiavain -dekkarikilpailussa.

Pimeä portaikko.
Alkuteos: Flickan i trappan, 2009.  Käsikirjoituksesta suom. Saila Simukka.
Schildts 2009.
ISBN 978-951-50-1827-4 (sid.)  27 e.   Ilm. 2/2009.  

Keskellä yötä rikoskonstaapeli Vera Gröhnin kodin rappukäytävässä harhailee pikkutyttö, joka osaa juuri ja juuri sanoa muutaman sanan. Sammunut äiti, Tanja, nukkuu kotona sikeästi, ja tahtomattaankin Vera joutuu puuttumaan perheen tilanteeseen. Äidillä on monta lasta monesta suhteesta, ja huoltajuus ei ole hänelle helppoa – osa lapsista on jo huostaanotettu. Ynseä isoäiti auttaa minkä voi, mutta kenelläkään perheessä ei ole helppoa. Tanjan sisaruksista Sonja ja Sergei tuntuvat pärjäävän paremmin, mutta jotain tavallisesta poikkeavaa tässä vaikeassa perheessä tuntuu olevan. Pikku Rosan elämä ei ole helppoa. Muutaman kuukauden päästä Vera ja Rosa kohtaavat taas varhain aamulla rappukäytävässä. Ja kaikkialla on verta, mutta onneksi lapsi sentään on kunnossa.
Pimeä portaikko on Marianne Peltomaan kolmas rikosromaani. Vanhempi rikoskonstaapeli Vera Gröhn ja komisario Heimo Partanen joutuvat jälleen keskelle armotonta maailmaa; tätä päivää jossa me elämme.

Ja minä irroitan sinusta kaiken kuonan.
Alkuteos: Och jag skall avlägsna din slagg, 2011.   Suom. Salla Simukka.
Schildts 2011.
ISBN 978-951-50-2060-4 (sid.)    28 e.   Ilm. 3/2011. 

Eri puolilla Helsinkiä palaa. Lauttasaaressa syttyy tuhoisa tulipalo, Kruunuhaassa toinen, jossa menehtyy kaksi henkeä ja koira. Samalla kun palomies Aarno Metso saa hälytyksen sammutustöihin, rikoskonstaapeli Vera Gröhn vastaanottaa nimettömiä, pieniä kirjelappuja, joissa on sitaatteja raamatusta. Ne käsittelevät kaikki ”palavaa tulta”, ”perisynnin tulta”, ”tuliuhreja”. Vera siirretään poliisin tuhopolttoryhmään, ja hän saa jälleen huomata, että edessä oleva rikosvyyhti on vielä sotkuisempi kuin hän olisi osannut odottaa.
Neljäs rikosromaani Marianne Peltomaalta.  Pääosissa jälleen poliisit Vera Gröhn ja Heimo Partanen. Kirjassa tavataan myös ujo ja vihainen Jenna, hänen äitinsä Tuula Ahonen ja Tuulan poikaystävä Lasse, jolla on omat syynsä voittaa puolelleen Jennan luottamus.

Muut romaanit

Matka.
Alkuteos: Resan, 1998.   Suom. Kaija Valkonen.
Schildts 2000.
ISBN 951-50-1149-3 (sid.).

Marianne Peltomaan romaani käsittelee kahta ihmista jotka saavat toisensa: naista josta tulee äiti ja lasta josta tulee hänen tyttärensä.
Anna Enberg, naimaton 38-vuotias nainen, on kypsynyt päätökseen. Hän haluaa adoptoida lapsen. Hänen matkansa Nora-tytön luokse Kolumbiaan kestää monta vuotta ja käsittää monta eri vaihetta. Häntä tutkitaan ja hänet kelpuutetaan. Hän pystyy valmistautumaan monella tavalla, ja myös hänen sukunsa ja ystävänsä pääsevät osallistumaan hänen odotukseensa. Noran tie Annan luokse kestää paljon vähemmän aikaa, mutta kuitenkin matka on vähintään yhtä pitkä. Hän ei voi valmistautua, hänen on sopeuduttava ja elettävä niin kuin aikuiset hänen puolestaan päättävät. Hitaasti heidän elämänsä lähestyvät toisiaan, ja he saattavat lopulta hämmentyneinä kohdata Kolumbiassa.
Matka on vivahteikas romaani, joka antaa myös elävän kuvan adoptioprosessin kulusta. Oikeastaan kirjaa voisi kutsua rakkausromaaniksikin, onhan se kuvaus kahden alun perin toisilleen vieraan ihmisen voimakkaista tunteista ja heidän välisestään lujittuvasta siteestä. Odotus, ilo, suru, pettymys ja onni – tästä tarinasta löytyy kaikki. Anna on saanut kasvattaa rakkauttaan, se on hänen tärkein Kolumbian-matkatavaransa. Noran rakkaus kasvaa aivan toisilla ehdoilla; luottamuksesta ja siitä oivalluksesta, että tässä suhteessa on tulevaisuus.

Oikea perhe.
Alkuteos: En riktig familj, 2002.  Suom. Mirja Itkonen.
Schildts 2002.
ISBN 951-50-1288-0 (sid.)

Oikeassa perheessä tapaamme jälleen Anna Enbergin ja hänen kolumbialaissyntyisen adoptio-tyttärensä Noran, ja muutama vuosi on ehtinyt kulua. Nora on täyttänyt jo yhdeksän vuotta ja alkaa lähestyä esimurrosikää. Toinen suuri muutos Noran elämässä on uusi perheenjäsen, joka tekee Noran ja äidin kahdestaan-olosta kolmihenkisen perheen. Noran olo on yhtäaikaa rauhallinen ja epävarma. Anna puolestaan kohtaa yhtäaikaa nuo kaksi niin erilaista äidin haastetta, ja hänen elämänsä täyttyy vaatimuksilla, ristiriidoilla ja ilolla. Annan ja Noran suhdetta koetellaan, ja se vahvistuu ja kehittyy.
Yhteistä tekijän aiempaan suomennettuun romaaniin on lasten ensimmäinen kotimaa, Kolumbia, joka on aina osa Enbergin perhettä. Oikea perhe nostaa esiin kysymyksiä perheestä, äidin roolista, erilaisista sisaruuksista, henkilökohtaisesta vastuusta ja vastuutto-muudesta, rohkeudesta, monikulttuurisuudesta, rasismista ja itsenään olemisesta paikasta, alkuperästä ja geeneistä huolimatta. Oikea perhe on todellinen rakkausromaani.
Marianne Peltomaan uusi romaani Oikea perhe on itsenäinen jatko-osa vuonna 2000 suomeksi ilmestyneeseen Matka-romaaniin.

Ihon alla.
Alkuteos: Färgen under huden, 2007.  Suom. Salla Simukka.
Schildts 2007.
ISBN 978-951-50-1703-1 (sid.).

Tapaamme taas Anna Enbergin, jonka tunnemme jo kahdesta Marianne Peltomaan aiemmasta romaanista, Matka (2000) ja Oikea perhe (2002). Annan tytär Nora on jo neljätoistavuotias eikä Pablitokaan ole enää aivan pikkuinen, hän on kohta kymmenvuotias. Annan lapset ovat syntyneet Kolumbiassa, ja hän on adoptoinut heidät itse, yksinhuoltajana. Vaikean varhaislapsuuden jälkeen Noran ja Pabliton elämä pyörii nyt Suomessa, rikkaassa hyvinvointivaltiossa, mutta pinnan alla, ihon alla, jotkin asiat koskevat kipeämmin kuin toiset.
Nora on selviytyjä, varhaiskypsä ja nokkela tyttö – kerrassaan streetsmart. Helposti hän ottaa itselleen jopa toisen vanhemman roolin, kun alkaa vaikuttaa siltä, että Pablitolla on koulussa vaikeuksia. Taustalla häälyy pojan ja miehen roolit, puberteetin kynnys, omat ja ympäristön odotukset. Eikä harvalukuinen kaveriseurakaan ole aina äidin ja Noran mielestä pojalle kaikkein paras. Sopeutuvaisella Noralla on sitä vastoin paljon kavereita, ja moni heistä on syntynyt muualla kuin Suomessa. Kalkutasta Suomeen muuttaneesta Mariasta tulee Noran läheisin ystävä, sellainen joka tajuaa asioita. Mutta hoksaavainen Norakaan ei huomaa, miten Maria etsii elämänsä tuntemattomia alkuvaiheita ja kaipaa vierasta, entistä kotimaata, Intiaa, josta hän ei muista mitään. Lastaan eivät osaa lukea sen tarkemmin myöskään Marian vanhemmat, hyväätarkoittavat ja itsenäisyyteen kannustavat Eija ja Lasse. Tytön kaipuu saa tuskallisia piirteitä, mutta kuka ymmärtäisi Marian hätähuutoa?

 

Artikkeleita ja kirjallisuutta


Arvosteluja

Helsingin Sanomat 20.4.09.  Pertti Avola.

Internet

- Schildts - Marianne Peltomaa.
- Sanojen aika - Marianne Peltomaa.
- Edu.fi - MLM - Haastattelu: Marianne Peltomaa.




Tornion kaupunginkirjasto - Aineistohaku ja varaukset

©2009 Terttu Uusimaa