Sisällön alkuun
Menu

Pentti Kirstilä

Dekkarikirjailijoita - Kotimaisia - Ulkomaisia

 

Elämä
Teokset
Arvosteluja
Artikkeleita ja kirjallisuutta
Internet

Huhtikuussa 2015 ilmestyi Pentti Kirstilältä pitkästä, pitkästä aikaa uusi Hanhivaara -dekkari Jäähyväiset Hanhivaaralle.
bbbb


Pentti Kirstilä 60 v. 26.5.2008.
Onnittelut!!!

Nyt lukemaan Kirstilän runsaasta dekkarituotannosta vaikkapa suosittuja Hanhivaara-dekkareita.
Vuonna 1977 ilmestyi ensimmäinen sarjan dekkari Jäähyväiset rakkaimmalle . Ja tähän mennessä
viimeinen Hanhivaara-dekkari
Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa
ilmestyi 2002.

Syksyllä 2007 ilmestyi uusin Ursula Auer -dekkari
Murhia Mankalassa.

Kettunen, Keijo: Kirjajilijapari kätkeytyi salanimen
taakse : Anja Angelista ja Pentti Kirstilästä tuli yhdessä
Ursula Auer.
Helsingin Sanomat 26.8.2006.

Ursula Auer -dekkarit

Kirstilältä ilmestyi syksyllä 2003 uusi rikosnovellikokoelma Varo, kulta, varo.

Loisto -pokkarina ilmestyi syyskuussa 2003
syksyllä 2002 ilmestynyt dekkari
Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa.




Pentti Kirstilän kustantaja
on WSOY.



DekkariNetti (tuusimaa) Twitterissä

Tornion kaupunginkirjasto

 bbbb


 

Elämä

Pentti Kirstilä on syntynyt 26. toukokuuta 1948 Turussa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1967, yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi hän valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1972. Vuosina 1969 - 80 hän oli toimittajana Aamulehdessä. Nykyisin hän asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja toimittajana. Kirstilän esikoisdekkari Jäähyväiset rakkaimmalle ilmestyi vuonna 1977. Jo tässä esikoisdekkarissaan Kirstilä esittelee sankarinsa rikostutkija, ylikonstaapeli Hanhivaaran, joka on esiintynyt kaikkiaan kymmenessä kirjassa. Viimeisin Hanhivaara -dekkari on syksyllä 2001 ilmestynyt Hanhivaara ja saalistajat. Hanhivaaran lisäksi Kirstilä on luonut myös toisen poliisihahmon, huumetoimiston ylikonstaapeli Kaistilan. Kaistila esiintyy pääosassa kirjoissa Isku suoneen (1982) ja Munthe (1984). Kirstilä on julkaissut myös kaksi kokeellista, psykologista dekkaria Imelda (1992) ja Elektra (1993). Kirstilä on julkaissut myös kaksi novellikokoelmaa: Kirkkaankeltaiset jäähyväiset (1986) ja Klassinen happokylpy (1990) ja kertomuskokoelman Miksi natsit eivät pidä viirupöllöistä? (1994). Dekkarien lisäksi Kirstilä on kirjoittanut kuunnelman Oli synkkä ja syksyinen yö (1987) ja Biljardioppaan (1988) yhdessä Kyösti Kiiskisen kanssa. Kiinnostavin Kirstilän sankareista on kuitenkin ylikonstaapeli Lauri Hanhivaara, joka on väritön, pisteliäs, sarkastinen ja ironinen hahmo. Hanhivaara on kehittynyt vuosien varrella yhä parempaan suuntaan, hänen kuiva huumorinsa ja terävä kielensä viehättää lukijoita. Hänen teräviä huomioita ihmisistä ja elämästä on nautinto lukea. Varsinkin viimeisissä kahdessa Hanhivaara -dekkarissa Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja (2000) ja Hanhivaara ja saalistajat (2001) Kirstilän sarkastinen huumori on ja mainio dialogi on parhaimmillaan. Kirjalliseksi vaikuttajakseen Kirstilä on maininnut ainakin Raymond Chandlerin, mutta myös Dashiell Hammett ja Ross Macdonald ovat myös tärkeitä, jälkimmäinen ainakin perhesuhteiden psykopatologian kuvaajana. Kirstilä on suomalaisen dekkarikirjallisuuden ehdotonta huippua ja jo klassikko lajissaan.

Käännöksiä

Novelli Ruskeat silmät ja vihreä tukka (Klassinen happokylpy) ilmestynyt englantilaisessa antologiassa 2000 (Brown eyes and green hair)
Jäähyväiset lasihevoselle, slovakia, Zelena, 1990

Palkintoja

Hj. Nortamo -palkinto 1981
Uudet kirjat -kerhon tunnustuspalkinto 1983
Vuoden johtolanka -palkinto 1987 kirjasta Sinivalkoiset jäähyväiset
Runeberg-palkintoehdokkuus 1991
Vuoden johtolanka -palkinto 1993 kirjasta Imelda

Teokset

Rikosromaanit

Jäähyväiset rakkaimmalle.
WSOY 1977.
ISBN 951-0-08004-7 (sid.). (Hanhivaara).

Pentti Kirstilän esikoisjännäri, Kosken kauniin rouvan kurkunkatkaisu Hämeenpuistossa öiseen aikaan, punoo lähes Täydellisen Rikoksen. Poikkeuksellinen, nautinnollisen elämänironinen juttu. Etsiväsankari Hanhivaara on sitä vastoin tyyppinä hyvää tekevän tavallinen: äreähkö, salaovela miehenkeppana, jolta lentää valittu herja vaikka eläke menisi. Niin sitä mennään notkeata kissa ja hiiri -leikkiä Tampereen väsyneessä jetsetissä aina leikin uusimuotoiseen loppuun. Maisemaa sävyttää hämmentävä kaksoisvalaistus: lukija tietää missä mennään eikä tiedä sittenkään. Tietääkö kukaan.

Jäähyväiset ilman kyyneleitä.
WSOY 1978.
ISBN 951-0-08593-6 (sid.) (Hanhivaara).

Tutun, tiukan ja vähän kyynisen tyylin mukainen murhajuttu Tampereen kesämökkimaastosta. Kertojana älyltään ja huumorintajultaan omalaatuinen Antero Kartano joka hautoo työtoverinsa, vetävän näköisen ja leuhkan Virpi Hiekkalan tappamista. Pimu on näet viidesti viiden viime vuoden aikana antanut Anterolle hatkat. Niinpä Hanhivaara, Kirstilän äksy, perimmiltään koivn ihmismäinen ylikonstaapeli, saa kesken juhannuksensa kompastua vastakolautetun ihmisen ruumiiseen.

Jäähyväiset presidentille.
WSOY 1979.
ISBN 951-0-09207-X (sid.) (Hanhivaara).

Sala-ampujan hahmo piirtyy mustanjäykkänä kevätpäivän heleätä taivasta vasten. Käsi ojentuu, etsii uhria, tähtää, laukaisee. Ja laukaisee samalla tapahtumaketjun jonka kurssi kääntyy kohti Suomen suosituimman, korkeimman ja varjelluimman miehen olinsijoja. Siinä sitä on taas Hanhivaaralla setvimistä ja käsissä pitelemistä. Suurisuuhtaiseen juttuun sotkeutuu vielä väen väkisin lonkeroita toisestakin veriteosta, tarjoilijattaren murhasta. Ei kimmellä romantiikan aurinko poliisin työssä tälläkään kertaa: ennen kuin peli on pelattu, Hanhivaara on taas tilanteessa joka ei tee häntä tippaakaan onnellisemmaksi.

Jäähyväiset lasihevoselle.
WSOY 1981.
ISBN 951-0-10288-1 (sid.) (Hanhivaara).

Neljäs romaani Jäähyväis-sarjassa. Tuttu ylikonstaapeli Hanhivaara elämänsä oudoimman murhajuttun kimpussa. Tapahtuu Tampereella Sakari Kaarron johtamassa kirjapainossa ja hänen kotonaan, missä yksi huone on pyhitetty vaimon romanttisille matkamuistoille.

Isku suoneen.
WSOY 1982.
ISBN 951-0-11498-7 (sid.).

Helsinkiin ilmestyy kilokaupalla heroiinia, mutta mistä se tulee ja kuka sitä kuljettaa? Kirstilän kovaotteinen jännitysromaani ammattirikollisten ja heidän uhriensa maailmasta, jossa vallitsee häikäilemätön ja sadistinenkin väkivalta, huumeiden käyttäjien epätoivo ja poliisin turhautunut taisteluhenki.

Jumalia ei uhmata.
WSOY 1982.
ISBN 951-0-10958-4 (sid.) (Hanhivaara).

Ylikonstaapeli Hanhivaaran tutkimukset jatkuvat. Hanhivaara viettää lomaa. Hän on matkustanut Sisiliaan, Tarominaan. Matka lähestyy loppuaan kun yksi matkalaisista löydetään kuolleena. Siitä sukeutuu monimutkainen juttu, jonka sähäkkä loppuratkaisu tapahtuu rikollisen ja seitsemän poliisin kesken.

Isku vasten kasvoja.
WSOY 1983.
ISBN 951-0-1184-2 (sid.) (Hanhivaara).

Kuntopolulta löydetään raakalaismaisella tavalla murhattu mies: kasvot tuntemattomaksi ruhjottuna ja vatsa keihään lävistämänä. Viidestä aiemmasta romaanista tuttu ylikonstaapeli Hanhivaara ryhtyy selvittämään tätä kammottavaa murhaa, jonka ratkaisu saa poliisinkin veren hyytymään.

Munthe.
WSOY 1984.
ISBN 951-0-12616-0 (sid.).

Entinen missi, nykyinen kohuttu valokuvamalli Sirkka Saarinen pidätetään kuvausmatkalla Bangkokissa epäiltynä huumeiden salakuljetusyrityksestä. Matkaseurueeseen kuuluva valokuvaaja Munthe kuvaa sattumoisin koko pidätystapahtuman. Munthen saavuttua Suomeen suuren viikkolehden päätoimittaja ottaa häneen yhteyttä ja hieroo kauppaa kuvista. Juttu saa yllättävän käänteen, kun Munthe löytää päätoimittajan ammuttuna. Bangkokin matkalaiset muodostavat KRP:n huumetoimiston ylikonstaapeli Kaistilan tutkimusten ytimen, sieltä ratkaisun on löydyttävä.

Sinivalkoiset jäähyväiset.
WSOY 1986.
ISBN 951-0-13584-4 (sid.).

Lasse Virtanen saapuu Ateenan lentokentälle hävinneenä miehenä: hän on kadottanut matkallaan petoksella hankkimansa puoli miljoonaa. Mitä sanoo rakastetulle Siljalle, joka on vastassa kentällä? Alkaa epätoivoinen pakomatka halki Kreikan sinivalkoisen saariston. Kunnes ilmaantuu salaperäinen kreikkalainen, jolla on ehdotus. Pakolaisten perässä tulee myös toimittaja Tapani Latvala, joka uskoo vankilassa istuvan ystävänsä Seppo Kaislan syyttömyyteen. On vaistämätöntä, että näiden kaikkien henkilöiden on kohdattava lopullisessa välienselvittelyssä.

Imelda.
WSOY 1992.
ISBN 951-0-18443-8 (sid.)

Rakkauden ja väkivallan suhde, intohimon ja kuoleman yhtäaikainen läsnäolo aiheina yllätyksellisessä jännitysromaanissa. Romaanin päähenkilöitä ovat kohtalokkaan Imeldan lisäksi monimiljoonikko Jens Marttiira, kirjailija ja kirjailijan tytär Elektra. Imelda on unelma - ja rakkaus. Mutta hänen rakkautensa saavuttaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Sen joutuvat kirjan henkilöt kukin omalla tavallaan toteamaan.

Elektra.
WSOY 1993.
ISBN 951-0-19074-8 (sid.)

Hänellä on missipituus, sopusuhtainen vartalo, sielukkaat kasvot, avoimet uteliaat silmät, raikas valkoinen hymy ja vaaleat hiukset poninhännällä. Näin näkee Sarin hänen kirjailijaisänsä, joka käyttää tyttärestään nimeä Elktra. Elektra on viaton taistelija päättymättömällä matkalla, joka sattumien kautta johtaa Azorien saaristoon keskelle Atlanttia. Hän on yhtäaikaa lapsellinen ja pikkuvanha, sankari ja uhri vaarallisessa sokkoleikissä, jossa ovat mukana myös madeiralainen Imelda ja Elektran mielen oudosti vangitseva suomalainen pariskunta.

Saari meren rannalla.
WSOY 1995.
ISBN 951-0-20494-3 (sid.).

Keskeisiä henkilöitä ovat taidemaalari Viktor, joka ammutaan, rantatyttö Kristiina, kertojan asuinkumppani, ilotyttö Cecilia, johon kertoja rakastuu, baarimikko Francis, joka oppii kiroilemaan suomeksi ennen kuolemaansa ja kyyninen lehtimies Philip Jordan. Heidän lisäkseen saarelle on eksynyt viisihenkinen suomalaisyhteisö, jota kertoja tarkkailee ja jonka toimiin hän joutuu myös sattumalta osallistumaan.
Kertoja muistelee saarella viettämäänsä lumottua kesää, jonka oudot tapahtumat ja omituiset ihmiset hän yrittää muistellessaan panna järjestykseen.

Jäähyväiset unelmille.
WSOY 1996.
ISBN 951-0-21523-6 (sid.) (Hanhivaara).

Hanhivaara toimii nyt Helsingin rikospoliisin tutkijana ja tutkittavaksi tuleekin visainen juttu. Varakas nainen, Laila Erkkilä, on murhattu. Aviomiehellä Jari Erkkilällä on pitävä alibi, mutta Hanhivaara epäilee hänen tilanneen palkkamurhaajan paikalle.
Hyvä murhaajaehdokas on Ralf Kiimanen -niminen pikkurikollinen, joka vakuuttaa olevansa syytön. Kiimanen palvoo tyttöystäväänsä Kaarinaa, ja tämä puolestaan kertoo piakkoin avioituvansa Erkkilän kanssa. Kaikki kolme tavoittelevat tahoillansa vaurasta tulevaisuutta. Asioita edistämään tarvitaan myös suomalainen hämärämies ja virolainen ammattitappaja. Kuvio mutkistuu ja Hanhivaara tuskastuu. Hän on toivonut jättäneensä jo taakseen kyynisyyden, mutta nyt se ilmenee piikikkäinä kommentteina ja lopulta myös outona toimintana, johon Hanhivaara joutuu turvautumaan selvittääkseen rikoksen.

Jäähyväiset menneisyydelle.
WSOY 1997.
ISBN 951-0-22225-9 (sid.). (Hanhivaara).


Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja
WSOY 2000. (Hanhivaara).
ISBN 951-0-25060-0 (sid.). ovh 150,- . Ilm. 10/2000.

Ylikonstaapeli Hanhivaara on ottanut virkavapaata ja matkustanut kumppaninsa
Mairen kanssa Irlantiin, pieneen Dunmore Eastin kalastajakylään. Maisemat
ovat kauniita, pubeista saa Guinnessia ja kaupasta siideriä, johon Hanhivaara
kovasti ihastuu. Hanhivaara tapaa iloisia ja välittämiä irlantilaisia. Hän
ystävystyy kalastajien, baarimikkojen ja -tyttöjen ja outojen maailmankansalaisten
kanssa. Hän kohtaa myös suomalaisen Jarmon, joka on juuttunut kuukausiksi
Dunmore Eastin sataman jyrkänteelle juomaan codkaa ja ihmettelemään
elämää. Hanhivaara kuuntelee irlantilaista musiikkia, kävelee metsässä ja
ylipäätään viihtyy.
Sitten käy niin onnettomasti, että yksi Hanhivaaran tuttavista löydetään metsästä
murhattuna ja Hanhivaara huomaa olevansa aidan toisella puolen: häntä
epäillään murhan tekijäksi. Hanhivaara joutuu jäämään Irlantiin määräämättömäksi
ajaksi, ja hän päättää itsekin tutkia tapausta. Ottelu ylitarkastaja Kellyn kanssa
alkaa. Hanhivaara päättää puhdistaa maineensa, ja siihen tarvitaan kierojakin
keinoja.

Hanhivaara ja saalistajat.
WSOY 2001. (Hanhivaara)
ISBN 951-0-26160-2 (sid.) 165,-. Ilmestyy 9/2001.

Uusi Hanhivaara - dekkari. Hanhivaara on palannut Irlannissa viettämältään
virkavapaalta ja uudet työt odottaa kuumassa ja kesäisessä Helsingissä.
Kesän ja kuumuuden hyvistä puolista nauttimista rajoittavat työt. Tällä kertaa työt vievät Hanhivaaran poikkeuksellisen murhajutun ääreen. Hanhivaara on tottunut siihen, että suomalaiset murhat ovat kotitekoisia. Nyt hän tutustuu parempiosaisten saalistajien maailmaan, jossa murha ei ole jokapäiväistä käyttötavaraa.
Hän kohtaa ihmisiä, jotka elävät kauniin turhuuden keskellä käsittämättä turhuuden
kauneutta. Muodikkuus on heille tärkeätä, ja he elävät odotusten ehdoilla. Jos odotukset eivät toteudu, intohimot saavat vallan. Kauniidenkin on joskus kuoltava. Eikä kauneus sulje pois raadollisuutta, ja siihen Hanhivaara on kyllä tottunut. Murhan kylmä ja laskelmallinen tekotapa jopa ilahduttaa Hanhivaaraa, ja murhan motiivin selvittäminen tuottaa hänelle suorastaan sairasta mielihyvää.

Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa.
WSOY 2002. (Hanhivaara).
ISBN:951-0-27316-3 (sid.) 28 e. Ilm. 9/2002.
2. p. Loisto -pokkari 2003.

On Hanhivaaralla ennenkin ollut selviä tapauksia: muuan mies ampui kerran itsensä Hanhivaaran työhuoneessa. Kun liikemiehenä itseään pitävä huijari Syvärinta muka löytää vaimonsa kuolleena, ei Hanhivaaran mielestä kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Syvärinta itse tuntuu olevan asiasta eri mieltä. Voisiko tekijä olla vaikka hänen oma lakimiehensä Hurttanen? Tai voisiko se olla joku Syvärinnan kymmenistä
vihamiehistä? Kuka tahansa heistä olisi saattanut lavastaa Syvärinnan murhaajaksi? Ja kuka on Osmo, jonka Syvärinta mitä ilmeisimmin on hankkinut apurikseen? Mikä on Syvärinnan kuolleen vaimon Liisan tausta?
Pentti Kirstilän uudessa dekkarissa on outo kaksoisvalaistus: rinnan etenevät poliisin murhatutkimus ja Syvärinnan monologi, jossa hän selostaa tapahtumien kulkua omasta kaikkea ja kaikkia halveksivasta näkökulmastaan. Voisiko Hanhivaara olla väärässä? Se ei oikein sovi hänen luonteelleen. Mutta todistamisen taakka saattaa osoittautua ylivoimaiseksi.

Varo, kulta, varo.
Pieniä sovinnollisia tarinoita.
Novellikokoelma.
WSOY 2003.
ISBN 951-0-28376-2 (sid.) 27 e. Ilm. 9/2003.

Pentti Kirstilän uuden novellikokoelman yhtenä lähtökohtana on Andrew Wyethin maalaus Christinan maailma, josta tuntuu näkyvän kaipuu johonkin saavuttamattomaan ja johon lukija voi perehtyä kirjan kannessa julkaistavana jäljennösenä. Taustalla saattaa vaania Ambrose Biercen maailma, johon kirjailija sanoo kovasti kiintyneensä jo nuoruudessaan. Kolmen osaan jakautuvan kokoelman yhden sikermän taustalla on Kirstilän yhteensä noin puolen vuoden oleskelu Ateenassa ja sen ympäristössä. Kreikkalaiset tarinat ovat perusteiltaan rakkaustarinoita, joita leimaa ajatus siitä, että rakkaus on ikuista vain tiettyyn rajaan saakka. Samat henkilöt kulkevat eri tarinoissa joko kohtaamatta toistensa ohi tai kohtaavat ankarin ja rikollisin tuloksin. Osa tarinoista on karkeita, säälimättömiä ja
makaabereja rikostarinoita, joissa armo tunnetaan vain - niin ikään - makaaberin huumorin muodossa. Yhdessä tarinassa sattuman osuutta ei ole mitenkään vähätelty; sattuma tuntuu pikemminkin jonkinlaiselta logiikan muodolta. Myös ylikonstaapeli Hanhivaara käväisee tarkastelemassa tilannetta kerran tai pari.

Jäähyväiset Hanhivaaralle.
CrimeTime 2015.
ISBN 978-952-289-236-2 (sid.) Ilm. 4/2015.

Komisario Hanhivaara on kuolemansairas, mutta ennen esiripun laskeutumista hänen on ratkaistava viimeinen murhajuttunsa. Suomidekkarin mestari Pentti Kirstilä jättää jäähyväisiä - tällä kertaa legedaariselle päähenkilölleen.

Ursula Auerin nimellä ja Anja Angelin kanssa kirjoitetut dekkarit

Murhia Maltalla.
WSOY 2005.
ISBN 951-0-31155-3 (sid.) 30 e. Ilm. 10/2005.

Maltan saarelle, keskelle Välimerta, on kokoontunut sekalainen joukko suomalaisia viettämään talvikautta. Suurin osa heistä on eläkeläisiä, kuten esimerkiksi Hämäläiset, Virrat ja outo Jurvasen pariskunta, mutta mukana on myös nuorempaa väkeä, esimerkiksi toimittaja Tero Järvinen ja kirjallisuudentutkija Sari Vaarala. Värikkäin lomailijoista lienee dekkarikirjailija Maija Kokko, joka etsii uuteen kirjaansa aihetta etelän auringon alta. Turistien leppoisan oleilun keskeyttää kuolemantapaus, jota on syytä epäillä murhaksi. Siitä alkavat samaan hotelliin majoittuneiden ihmisten keskinäinen kyräily, epäilyjen vyyhti ja yllättävät paljastukset... Kenellä oli tilaisuus ja motiivi verityöhön? Ja kuka pystyy saamaan vielä toisen lomailijan hengiltä? Murhia Maltalla on perinteitä kunnioittava salapoliisiromaani Agatha Christien hengessä. Se on myös täynnä nokkelia kirjallisia viittauksia samoin kuin teräviä huomioita suomalaisturisteista korvapuusteineen ja tuulipukuineen. Lisäksi Ursula Auerin esikoisteos tarjoaa reilun annoksen matkailutitoutta suositusta lomasaaresta.
Arvosteluja:
- Helsingin Sanomat 15.11.2005. Pertti Avola.

Murhia Maintenonissa.
WSOY 2006.
ISBN 951-0-31797-7 (sid.) 30 e. Ilm. 7/2006.

Salapoliisitutkimuksia ranskalaisessa pikkukaupungissa
Menestyskirjailija Otso Linna järjestää suurelliset syntymäpäiväjuhlat suomalaisen kustantamon omistamassa kirjailijatalossa Maintenonissa. Kutsuttujen ja kutsumattomien vieraiden joukosta löytyy muun muassa pari kriitikkoa, lehtimiehenalku, kustannustoimittaja, kaksi entistä vaimoa, näissä oloissa välttämättömät yksi tai kaksi veljentytärtä tai sisarenpoikaa sekä Anna-täti, jolla on huonot jalat mutta terävä pää.
Juhlat eivät suju aivan niin kuin Otso on suunnitellut. Kun sukupuolten ja samansukuisten ihmissotkut puolivahingossa päätyvät selvitystilaan, alkaa vieraissa näkyä merkkejä arvaamattomasta käytöksestä. Viimeisen sivalluksen tai pari vetäisee viikatemies, jota Otso ei myöskään arvannut kutsuneensa. Draaman loppunäytös näytellään kotimaassa.
Maintenonin varhaisen syksyn näkymät ja uteliaitten pikkukaupunkilaisten ikkunoissa heilahtelevat pitsiverhot taustoittavat Ursula Auerin toista perinteistä salapoliisiromaania, jossa viljellään jälleen kirjallisia viittauksia ja lainauksia Murhia Maltalla -dekkarin tapaan.

Murhia Mankalassa.
WSOY 2007.
ISBN 978-951-0-33193-4 (sid.) 30 e. Ilm. 8/2007.

Olavi Ström, Brysselissä tulkkina toimiva EU:n virkamies, saa perinnöksi maatilan Iitin Mankalantien varrelta. Hän ei tiedä miksi tai keneltä. Testamenttaaja Anna Amanda Peltonen, kuollessaan 92-vuotias, on Olaville täysin tuntematon ihminen. Olavi lähtee Iittiin tarkistamaan tiluksiaan. Hän löytää aitan ylisiltä vanhan romaanikäsikirjoituksen. Siinä tuntuu olevan outoa taikaa. Olavi ihastuu tekstiin ja päättää osallistua silläja omalla nimellään Kouvolan dekkaripäivien romaanikilpailuun. Hän voittaa kilpailun: Olavin ympärillä alkaa tapahtua epämiellyttäviä asioita: kaksi ihmistä pääsee hengestään, eikä ilmeisesti luonnollisista syistä. Olavi itsekin alkaa pelätä henkensä puolesta.
Ursula Auer, joka aikaisemmin liikuskellut murha mielessä Maltalla ja Ranskan Maintenonissa, on palannut kotikonnuilleen Suomeen. Mankalankosket, jossa on tehty koko mokoma suomalaisia tukkilaiselokuvia, Kouvolan dekkaripäivät, Iitin musiikkijuhlat ja Hiidenvuoren jyrkänteet ovat tällä kertaa maisemana. Ja hyvin se tuntuu istuvan murha hämäläiseenkin ympäristöön.

Novelli- ja kertomuskokoelmat

Kirkkaankeltaiset jäähyväiset.
WSOY 1985.
ISBN 951-0-13021-4 (sid.)
Nimikertomuksessa Suomen oikeusministeri haluaa kostaa toimittajalle, joka on yrittänyt mustata hänen maineensa. "Väkevien juustojen mies" on kertomus murhaa hautovasta toimitusjohtajasta, jonka mielen valtaa hämmennys, kun hän ei keksi sopivaa uhria. "Aristokraatti" on nykyaikainen sovitus vanhasta antiikin tarusta; tapahtumapaikkoina Suomi ja Italia. "Kohtalokkaassa koskenlaskussa" helsinkiläinen toimittaja saapuu pieneen Kainuun kylään selvittääkseen salaperäisten solvauskirjeiden arvoituksen. Nopeat juonenkäänteet liikuttavat kertomuksia, jotka rakentuvat kostolle, kahden ihmisen mittelölle tai nykyihmisen harhalle omasta kaikkivoipaisuudestaan. Syyllinen saa rangaistuksensa. Mutta tuomitaanko hänet oikeasta rikoksesta? Se jää lukijan päätettäväksi.

Klassinen happokylpy.
WSOY 1990.
ISBN 951-0-16527-1 (sid.)
Yhdeksän jännityskertomusta. Turunen on yksityisetsivä. Hänellä on tietokone ja sihteeri. Kuappaneuvos Bruno Palmu soittaa hänelle ja pyytää käymään. Näin alkaa kirjan nimikertomus "Klassinen happokylpy". Turunen lähtee ja joutuu piirileikkiin, josta ei tiedä mikä on totta ja mikä ei.
"Tappajan anatomia" kertoo miehestä, joka ei halunnut tehdä murhaa, ja "Lähtöjuhlat" miehestä, joka palaa lomamatkalta, mutta ei tiedä mihin. Ylikonstaapeli Hanhivaaran tutkimukset jatkuvat kolmessa kertomuksessa ja muista Kirstilän tutuista hahmoista huumepoliisi Kaistila osoittautuu yksityisetsivä Turusen kaveriksi. Useimmat kertomuksista ovat psykologisia tarkasteluja, joissa syyllisen ja syyttömän osat saattavat vaihtuakin, mutta mukana on myös muutama perinteinen arvoitusjuttu. Tarinat avautuvat ironisten käänteiden kautta, tuskin koskaan mikään on sitä, miltä näyttää.

Miksi natsit eivät pidä viirupöllöistä?
WSOY 1994.
ISBN 951-0-19823-4 (sid.)

Aulis herää eloon yöllä ja tarkastelee pimeässä päiväelämän kummallisuuksia, seuranaan useimmiten vain viiripöllö. Kapakoiden valomerkit välähtelevät, mutta Aulista alituiseen vaivaava hilpeä resignatio ei anna periksi. Ja alakuloa seuraavat västämättä myös onnen hetket. Pentti Kirstilän erilainen teos, jossa hahmotetaan ihmisen elämäntilannetta - ilman ainuttakaan murhaa.

Näytelmät
Jäähyväiset naistenmiehelle, Turun Kaupunginteatteri, 1992
Lapsenvahdit, kantaesitys 23.1.1993, Ravintola Messenius, Helsinki

Kuunnelma
Oli synkkä ja syksyinen yö, Radioteatteri, 1987

Tv-käsikirjoitus
Jäähyväiset ilman suudelmia, 4-osainen sarja, joka
perustuu romaaniin Munthe, MTV3, 1995.

Muuta
Biljardiopas (yhdessä Kyösti Kiiskisen kanssa),
pakinatyylinen Johdatus peliin, WSOY 1988
Rappiotalo, novelli historian tapaan, novelli antologiassa
Sanojen portille lyhyesti, WSOY 1986.

Tosirakkautta : novelli jatkokertomuksena.
Helsingin Sanomat 1. osa 24.8.97, 2. osa 31.8. , 3. osa 7.9., 4. osa 14.9.,
5. osa 21.9., 6. osa 28.9.
Lisäksi kirjailija Kirstilän esittely.
(Hanhivaara ja saalistajat -kirja on syntynyt tämän novellin pohjalta).

Hanhivaara ja älypää murhamies : rikosnovelli.
Ruumiin kulttuuri 1989:2, s. 14-15.

Ruskeat silmät ja vihreä tukka : rikosnovelli.
Suomen kuvalehti 1989:25-26, s. 48-54.

Suomennoksia

Arthur Maling: Veljensä vartija, WSOY 1989
Michael Gilbert: Viimeinen isku, WSOY 1991
Clive Cussler: Lohikäärme, WSOY 1991
Patricia Bosworth: Monty. Montgomery Cliftin elämä, WSOY 1991
Christopher Andersen: Madonna, WSOY 1992

Televisio ja elokuva

Romaanista
Jäähyväiset presidentille on tehty elokuva (ohj. Matti Kassila).
Romaaneista
Isku suoneen (ohj. Anssi Mänttäri),
Jäähyväiset lasihevoselle (ohj. Seppo Wallin) ja
Jäähyväiset rakkaimmalle (ohj. Taisto-Bertil Orsmaa)
on tehty 3-osaiset tv-sarjat.
Romaaneista
Jumalia ei uhmata ja
Isku vasten kasvoja on tehty
1-osaiset tv-elokuvat (ohj. Anssi Mänttäri).

Artikkeleita ja kirjallisuutta

Ekholm, Kai-Haasio, Ari: 100 parasta dekkaria. Things to Come, 1994.
Haasio, Ari: Kotimaisia dekkarikirjailijoita. Hki: BTJ Kirjastopalvelu 2001.
Haiko, Kalevi: Johtolangan jälkeen Antananarivo : haastattelu, jota Pekka Tiilikainen
ei tehnyt (Kirstilän haastattelu). Ruumiin kulttuuri 1987:2, s. 22-23.
Kaarninen, Mervi-Kaarninen, Pekka: Rikos tässä kaupungissa (mm. Väinö Linna,
Pentti Kirstilä...ovat kirjoittaneet rikosromaaneita tapahtumapaikkana Tampere).
Ruumiin kulttuuri 1988:1, s. 38-43.
Kettunen, Keijo: Kirjajilijapari kätkeytyi salanimen taakse : Anja Angelista ja Pentti Kirstilästä tuli
yhdessä Ursula Auer.
Helsingin Sanomat 26.8.2006.

Kotimaisia nykykertojia. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa.
Hki: BTJ Kirjastopalvelu, 1997.
Kukkola, Timo: Suomalaisia rikoskirjailijoita. 2. uud. ja laaj.l.
Kemi: The Crime Corporation, 1998.
Parkkinen, Jukka: Juoni syntyy kirjoittaessa.
Ruumiin kulttuuri 1985:4.
Pidättekö dekkareista. Toim. Kai Ekholm ja Jukka Parkkinen.
Hki : Kirjastopalvelu, 1985.
Raitio, Risto: Voihan nenä eli Jäähyväiset Gogolille.
Ruumiin kulttuuri 1992:2.
Raitio, Risto: Hanhivaara ei ole kyllä savolainen : Kirstilä avoimena
syntymäpäivähaastattelussa. Ruumiin kulttuuri 1998:2, s. 17.
Rautio, Ilse: Hanhivaaran oloinen mies.
Helsingin Sanomat 24.8.1997.
Salovaara, Kyösti: Suomalainen mestari.
Ruumiin kulttuuri 1991:2.

Kirstilän artikkeleita eri lehdissä

Autolla Irlannissa : mutkia, maisemia ja kapeita teitä. Tuulilasi 1989:9, s. 88-90.
Dunmore Eastin päiviä ja öitä (Irlanti). HS 14.7.1997.
Nainen Imeldan takana. Ruumiin kulttuuri 4/2000, s. 43-44.
Tekniikkalaji (Cornwell ja Mankell). Ruumiin kulttuuri 1997:4.
Edgar Box, ikuinen ilkkuja käväisee murhamaailmassa. (Kirjailija Gore Vidalin
nimimerkillä Edgar Box kirjoittamat dekkarit). Ruumiin kulttuuri 1993:2.
Uusi mies Uudesta Englannista : Dennis Lehanen ääni ja vimma.
Ruumiin kulttuuri 1/2002, s. 8-13.
Kirstilä, Pentti: Erään arvostelun anatomia. (Hanhivaara ja saalistajat, WSOY 2001).
Ruumiin kulttuuri 1/2002, s. 32-33.

Arvosteluja

Munthe, 1984
Ruumiin kulttuuri 1984:2. Kai Ekholm.

Kirkkaankeltaiset jäähyväiset, 1985
Ruumiin kulttuuri 1985:3. Tapio Turpeinen.

Sinivalkoiset jäähyväiset, 1986
Ruumiin kulttuuri 1986:3. HM

Klassinen happokylpy, 1990
Ruumiin kulttuuri 1991:2. Kyösti Salovaara.

Imelda, 1992
Ruumiin kulttuuri 1993:1. Risto Raitio.

Elektra, 1993
Ruumiin kulttuuri 1993:4. Kimmo Rantanen.

Saari meren rannalla, 1995
Ruumiin kulttuuri 1995:4. Risto Raitio.

Jäähyväiset unelmille, 1996
Ruumiin kulttuuri 1996:4. Outi Karemaa.

Jäähyväiset menneisyydelle, 1997.
Helsingin Sanomat 12.11.97. Pertti Avola.
Keskisuomalainen 5.1. Ulla Ekman-Salokangas. 1/98
Ruumiin kulttuuri 1997:4. Paula Arvas.

Ylikonstaapeli Hanhivaaran tutkimuksia
(Jäähyväiset rakkaimmalle, Jäähyväset ilman kyyneleitä,
Jäähyväiset presidentille). WSOY 1998.
HS 25.7.98. Arv.: Pertti Avola.

Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja. WSOY 2000.
Aamulehti 16.10.00. Ari Haasio.
Pohjolan Sanomat 3.2.01. Hannu Sarrala.
Helsingin Sanomat 12.12.2000. Matti Wuori.
Kaleva 3.1.2001. Jaakko Puolimatka.
Kansan Uutiset 10.11.00. Arja-Anneli Tuominen.
Lapin Kansa 19.1.01. Tapio Nevala.
Ruumiin kulttuuri 4/2000. Antti Turunen.
Satakunnan Kansa 14.12.00. Harri Aalto.
Turun Sanomat 24.11.00. Kimmo Lilja.

Hanhivaara ja saalistajat. WSOY 2001.
Helsingin Sanomat 17.11.01. Mika Hannula.
Kaleva 17.12.01 Jaakko Puolimatka.
Lapin Kansa 30.10.01. Tapio Nevala.
Ruumiin kulttuuri 4/2001. Kyösti Salovaara.

Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa. WSOY 2002.
Aamulehti 10.11.02. Ari Haasio.
Helsingin Sanomat 17.11.02 Antti Majander.
Kansan Uutiset 25.10.02. Hannu Hurme.
Ruumiin kulttuuri 4/2002. Outi Karemaa.


Kirstilän arvosteluja dekkareista ym.

Kirstilä, Pentti: Sarjassa ja ilman : Michael Connelyn Yöihmisiä ja Philip Kerrin
Sarjamurhan filosofia arvioinnin kohteena.
Ruumiin kulttuuri 1999:4

Kellerman, Jonathan: Verkko. Book Studio, 1997.
Ruumiin kulttuuri 1997:4.

Murhakirja ei tunne rajoja : esseitä rikoskirjoista ja rikoskirjailijoita.
Ruumiin kulttuuri 1997:4, s. 37-38.

Internet


WSOY - Kirjailijagalleria - Pentti Kirstilä.

 


 

Tornion kaupunginkirjasto

©2015 Terttu Uusimaa